P19MM-yhteenveto: Suomelle pronssit, Venäjä mestariksi

Julkaistu: 27.01.2020

P19-ikäluokan MM-kisat saatiin päätökseen sunnuntaina Helsingissä. Suomi nappasi pronssimitalit äärimmäisen niukalla erolla Norjaan, peli päättyi 1-0 Suomelle. Maalin iski Akseli Laakkonen. Venäjä kairasi mestaruuden jännittävien vaiheiden jälkeen jatkoajan kultaisella maalilla. Ruotsin oli tyytyminen hopeaan.

Kisasivuilla on julkaistu P19MM:n All-Stars -joukkue ja kisojen parhaat pelaajat > Lue lisää

Otteluraportit ja kuvia sunnuntain ratkaisupeleistä

Suomelle pronssit tiukan pelin jälkeen

Suomi saavutti MM-pronssia äärimmäisen tiukan ottelun jälkeen. Jääpallossa harvinainen 1-0 -tulos riitti ja peli Norjaa vastaan osoitti, että mitalipeleissä on äärimmäisen niukat marginaalit.

Suomen #10 Patrick Backman nimettiin Suomen joukkueen MVP:ksi ja mukaan kisojen All-Stars -joukkueeseen.

Ensimmäinen puoliaika alkoi Suomelta hyvin ja ensimmäiset 10 minuuttia Suomi hallitsi peliä. Hiljalleen Norja sai konetta käyntiin ja peli alkoi painua kohti Suomen päätyä. Ottelun 22. minuutilla Suomen maalivahti Lasse Korhonen teki ns. game save’n ja tämä puolestaa sytytti Suomea. Jakson lopussa pelattiin taas Norjan päädyssä.

Toinen puoliaika alkoi tarkoissa merkeissä. Kun kellossa oli 33. peliminuutti, niin Tuukka Järvinen näki vasemmalla kaistalla viilettävän Akseli Laakkosen. Flippi norjalaismuurin yli ja Akke otti pallon hienosti haltuun ja pääsi kahdestaan Norjan maalivahdin kanssa. Pallo reppuun ja yleisössä repesi riemu.

Koko toinen puoliaika pelattiin tarkasti ja Suomen Karo Liimatainen oli jatkuavasti Norjan puolustuksen harmina. Norja kuitenkin tukki maalintekosektorin ja lisämaaleja ei nähty. 

Norja otti 50. minuutin kohdalla aikalisän ja lähti tavoittelemaan pitkillä palloilla kärkeä. Suomen puolustuslinjassa Leevi Laitinen, Topi Saukkonen ja Lauri Siren hoitivat homman hyvin ja maalissa Korhonen jatkoi hyviä otteita.

Vihdoin ajassa 61:30 päätuomari Mika Mutanen vislasi pilliinsä ja saatiin hengittää vapaammin: Suomi oli pronssilla ja takana oli äärimmäisen tiukka peli, jossa yksi maali erotti Suomen ja Norjan toisistaan. Sama maaliero oli myös runkosarjassa ja maat ovat hyvin lähellä toisiaan.

Venäjä mestariksi jatkoaikarankkarilla

P19MM-kisojen finaali oli hieno jääpallo-ottelu. Helsingin Kallioon oli saapunut yli 400 jääpallojännäriä seuraamaan nuorten MM-finaalia.

Ennakkoasetelma – joka jaettiin hyvin yleisesti Brakulla kisojen aikana – oli, että Ruotsi on ennakkosuosikki ja Venäjä ei olisi saanut jalkeille niin vahvaa ja osaavaa joukkuetta kuin yleensä. Alkusarjassa Ruotsin peli oli paljon valmiimpaa kuin Venäjän, siitä osoituksena oli mm. 3–1 voitto kisojen avausottelusta juuri Venäjää vastaan.

Peli päästiin pelaamaan huippuolosuhteissa ja kaikki oli valmista hienoon jääpallonäytelmään. Ruotsin vaihteli pelissä taktiikkaa perinteisestä ”kahden suunnan pelistä” flippeihin, joilla tavoiteltiin ennen muuta Isac Karlssonia, joka oli näiden kisojen maalikunkku (12 maalia kuudessa pelissä).

Venäjä tukki keskialueen hyvin ja piti esimerkiksi Kasper Sandgrenin täysin pimennossa keskialueella. Venäjän pelissä puolestaan oli nähtävissä tuttuja elementtejä: kolmen pelaajan siipihyökkäyksiä, taidokasta luistelua, jossa jalat todella ”kävivät”. Pallo liikkui pelaajalta toiselle ja Venäjä saikin ensimmäisen jakson aikana vaarallisimmat tilanteet.

Pelin 21. minuutilla Dimitri Kurajev iski kulmurista Venäjän 0–1 johtoon. Mainittakoon, että jo 11. minuutilla Isac Karlsson pääsi kokeilemaan rankkarista, mutta liekö paineet olleet liian suuret ja laukaus epäonnistui.

Venäjä sai kulmamaalistaan intoa ja vyörytti hyökkäyksiä kohti Ruotsin maalia, ote oli kokonaan Venäjällä. 25. minuutilla Ruotsin kippari, libero Jesper Granqvist oli pakotettu rikkomaan rankkarialueella ja pallo vietiin pilkulle: siitä kisojen mvp:ksi nimetty Roman Darkovski iski taukonumerot 0–2.

Eka jakso oli kovin rikkonainen: Venäjälle tuomittiin kolme ja Ruotsille kaksi kuuden minuutin jäähyä. Päätuomari Anders Berg piti kuitenkin otteen pelistä ja mitään ylilyöntejä ei tapahtunut.

Ruotsi kavensi tilanteen toisella puoliajalla

Ruotsi tuli täysin uudella ilmeellä toiselle jaksolle: keltapaidat lisäsivät luistelua ja pyrkivät olemaan suoraviivaisempia hyökkäysten avaamisessa. Se tepsi. Myös flippejä nähtiin enemmän ja vihdoin 40. minuutin kohdalla Edwin Isaksson sai pallo alas ja pääsi yksin läpi. Siitä pallo varmasti reppuun ja peli oli kääntymässä ennakkosuosikeille.

Venäjä jatkoi jäähyilyä ja toisella puolikkaalla heille tuomittiinkin kaikkiaan neljä jäähyä. Peli painuin vääjäämättä kohti Venäjän päätyä ja pelikellon näyttäessä 58. minuuttia Ruotsi sai kulmurin. Jesper Granqvist antoi juuri oikeaan kohtaan ja Isac Karlsson pamautti pelin tasoihin. Tässä vaiheessa kenttäkuulutus varmisti tilanteen: jos peli päättyy tasan, pelataan 2 x 10 minuutin jatkoaika ns. kultainen maali -periaatteella.

Ruotsi tasoitti finaalin 2-2:teen noin puolitoista minuuttia ennen täyttä aikaa. Maalin iski kisojen maalikuninkuuden voittanut Isac Karlsson.

Ja näin tehtiin: venäläiset eivät antaneet periksi vaikka heiltä heitettiinkin kaksi ukkoja istumaan jäähypenkille aivan jatkoajan aluksi – vahvasti alimiehitettynä Venäjä aiheutti kovan mylläkän Ruotsin maalilla, joka päättyi siihen, että linjatuomari Samuli Haapalainen piippasi pelin poikki ja löi kädet solmuun päänsä päälle. Kova ratkaisu, mutta tuomari ei epäröinyt tilanteessa hetkeäkään. Gabriel Hultgren oli käyttänyt laittomia painiotteita Venäjän pelaajaa vastaan puolustaessaan maalia.

Roman Darkovski asettui pallon taakse ja eipä tilanne poikaa paljoa kylmännyt: varma lyönti ohi Ruotsin veskarin ja kädet ilmaan – Venäjä oli voittanut kultaa. Ruotsalaiset luonnollisesti pettyivät hopeamitaliin ja päät painuivat alas.

Pelin jälkeen iso ruotsalaiskannattajajoukko joutui toteamaan, että tämä on urheilua. Oli myös hieno nähdä kuinka Ruotsin joukkuekaverit tukivat ratkaisevan virheen tehnyttä Hultgreniä pelin ratkettua tavallaan hänen aiheuttamaan tilanteeseen.

Finaalin jälkeen Venäjän päävalmentaja Dmitri Scheninin kiitti Ruotsia hyvästä ottelusta ja piti joukkueita tasavahvoina, mutta pienet asiat ratkaisivat kullan.

Ruotsin valmentaja Mattias Renholm puolestaan kertoi olevansa ylpeä joukkueesta ja sen taistelussa pelin toisella jaksolla. Se oli Renholmin mielestä parasta jääpalloa mitä Ruotsin näissä kisoissa esitti.

Yhteenveto P19MM-kisoista

Kisoissa jääpallon perinteiset valtasuhteet eivät muuttuneet, mutta saivat uusia sävyjä: Venäjän täydellinen ylivoima oli murrettu, Ruotsin pelissä oli vahvoja taktisia puolia ja Suomen ja Norjan välinen ero on edelleen marginaalinen.

Ukraina esiintyy ajoittain eri nuorisoikäluokkien kisoissa ja ikään kuin korvasi aiemmin 01/02-ryhmässä käväisseen Kazakstanin paikan. Ukrainan pojille kisamatka oli varmasti elämys ja heille voi toivottaa hyvää jatkoa urheilun ja jääpallon parissa.

Venäjä kasvoi kisojen aikana joukkueena yhtenäiseksi ryhmäksi, jolta myös joukkuepeli alkoi – kisojen tärkeimmällä hetkellä – sujua. Taitavat yksiköt, perinteinen venäläinen hyökkäystapa, jota oli maustettu kotiinpäin pelaamisella ja pelin rauhoittamisella, tekivät heistä tämänkertaisen mestarin. Valmennus ohjeistaa pelaajia tinkimättömästi ja joukkueen tukikohdassa oli käytetty viikonlopun aikana fläppitaulupaperia arkki, jos toinenkin, siihen kuinka pelin pitää kulkea. Vauhti, pelikovuus, taistelutahto olivat voiton avaimet näissä kisoissa.

Ruotsi tuli Helsinkiin hyvin valmistautuneena. Aikuisten elitserienissä rutinoituneet ja hyvin leiritetyt ruotsalaiset osoittivat alkusarjan peleissä ja semifinaalissa, että he olivat valmiita ottamaan maailmanmestaruuden. Huipputaidokkaat keskikenttäpelaajat ja kärjen maalipyssyt oli viritetty finaalia varten valmiiksi – palkinto jäi vain saamatta. Oliko Venäjän vahva esitys finaalissa yllätys ruotsalaisille? He varmasti näkivät Venäjän ja Suomen välierän toisen puoliajan, jossa venäläiset mättivät seitsemän maalia (Suomen kahta lisämaalia vastaan) ja siten piti Suomea sillassa koko puoliskon. Myös ruotsalaisten pelinopeus ja -kovuus on sitä tasoa, jota MM-tapahtumassa vaaditaan.

Suomi ja Norja… Norja onnistui oikeastaan kunnolla vain Ukrainaa vastaan – kuten muutkin. Norjan pelissä tuntui olevan hirmuinen kiire koko ajan. Pelin rakentelu oli näennäisen hallittua, mutta pallon siirtely omalla kenttäpuoliskolla jatkuvilla jättöpalloilla ei viedä peliä eteenpäin. Vastustajan on helppo ryhmittyä puolustusmuotoon. Tämä havaittiin mm. pronssipelissä: jatkuvasti Suomi oli ns. asemissa vastaanottamaan Norjan hyökkäysten rakentelun. Näin norjalaisten peli saatiin ohjattua laidalle tai kulmalipulle. Erikoistilanteissa Norja ei esittänyt mitään erikoista.

Norjan maalivahti valittiin All-Stars -joukkueeseen, toki aiheesta. Hän oli hyvä. Ruotsin P19-elitserienissä esiintyvät pelaajat hieman pettivät ja eivät saaneet raahattua muuta ryhmää sille tasolle, että olisivat voineet suvereenisti ottaa kolmospaikan. Norja osoittautui kuitenkin yhtenäiseksi joukkueeksi, jossa on muutama huippupelaaja ja joukkue pyrkii pelaamaan taktisesti kuin Ruotsi. Taso ei vain riittänyt: pelinopeus ja -kovuus puuttuivat ja heidän taktiikkansa oli hyvin ennakoitavaa.

Suomen ryhmä on ollut koossa jo pitkän aikaa: Projekti 01-02 -nimellä kulkeva kehityshanke on tarkkaillut, leirittänyt ja valmentanut tämän ikäluokan poikia käytännössä jo 6–7 vuotta, P13-ikäisistä natiaisista lähtien.

Joukkue tuntee toisensa hyvin ja valmennusryhmä, etuineen ja puutteineen, on pojille tuttu. Johtoryhmästä saatujen tietojen mukaan projekti jatkuu vielä vuoden, eli 2002-03 syntyneiden kisat vedetään tällä tiimillä (tätä kirjoitettaessa kisapaikasta liikkuu vasta huhuja, jotka kallistuvat erään länsiruotsalaisen hallipaikkakunnan suuntaan).

Suomi haki omaa pelitapaansa koko turnauksen ajan. Ero esimerkiksi Norjaan oli silminnähtävä: Suomi pyrkii suoraviivaisemmin kohti vastustajan kenttäpuoliskoa – joskus jopa riskillä, että yksittäinen pelaaja (näissä kisoissa ne olivat keskikentän Patrick Backman tai Akseli Laakkonen) kuskaa palloa ilman ratkaisevaa syöttöpaikkaa omille kärkipelaajille, eli Tuukka Ässämäelle, Ville Raukolle tai Eetu Pulkkiselle. Peli ikään kuin tyrehtyy sinänsä vauhdikkaan keskikentän ylityksen jälkeen. Pelin rakentamisessa voisi ehkä olla enemmän variaatiota, jotta muut keskialueen pelaajat kuten Karo Liimatainen tai Samppa Äikäs voisivat enemmän hyödyntää joukkuetta.

Samalla, kun palloa viedään vauhdilla yli keskialueen, käy niin, että alakerran sivutuet ja myös puolustajat jäävät ulos pelistä. Kentällinen venyy ja tekee esim. alaspäin kääntymisen ja ruotsalaistyyppisen kahdensuunnan pelaamisen ongelmalliseksi: vastustajan takakarvaus peittää syöttösuunnat tehokkaasti ja se aiheuttaa pahimmillaan vastahyökkäyksen vaaran.

Alakerrassa vaaditaan lisää kovuutta ja varmuutta. Huippumaita vastaan ilmapelaaminen, kakkospallot ja purkupallot on kerta kaikkiaan hoidettava omalta tontilta pois. Kun lyöt yhdenkin hutin, niin Venäjä tai Ruotsi kiittää ja panee pallon verkkoon, spashiba & tack.

Pakkilinjassa Lauri Siren ja Topi Saukkonen pitivät paikkansa ja taistelivat minkä pystyivät, mutta vielä vaaditaan sekä kovuutta puolustajien iskuissa vastustajan pallollista pelaajaa vastaan sekä aktiivisuutta pelin avaamisessa, joka antaa tukea keskikentän moottoreille. Libero Leevi Laitinen hoiti tonttinsa mallikkaasti.

Maalivahtipeliin Suomi ei kaatunut huippumaita vastaan. Lasse Korhonen nousi kisojen aikana Suomen ykkösvahdiksi. On syytä huomata, että Lasse on syntynyt 2003, ja kaiken mennessä hyvin, on hänellä edessään vielä kahdet P19-kisat.

Tämäkertaisessa Suomen P19-maajoukkueessa oli mukana monta 2002 syntynyttä pelaajaa. Osa heistä hioo taitojaan Ruotsin jääpallolukioissa ja toivottavasti 2003-ikäluokasta on myös lähtijöitä hankkimaan samaa oppia. Ensi kaudella 2002:set on saatava pelaamaan Bandyliigan runkomiehistöihin, eli avausmiehistöihin. Sitä kautta saa vaadittavaa pelinopeutta ja -kovuutta, jota arvokisoissa tarvitaan huippumaita vastaan. Pelkkä vaihtopelaajan rooli Bandyliiga-joukkueessa ja muutamat peliminuutit per ottelu eivät motivoi ja Ruotsin alemmat sarjat saattavat kiinnostaa enemmän.

Projekti 01-02 on osoittanut, että vetäjäryhmän LaitinenPulkkinenHilmola pitkäjänteinen sitoutuminen joukkueen toiminnan ja pelitavan kehittämiseen on tärkeää. Se, kuinka projekti jatkuu vuoden 2021 kisoja kohti, on vahvasti resurssikysymys – pelaajien taustavoimilta vaaditaan venymistä. Nuorten itsensä motivaatio on varmasti korkealla ja tahto haastaa huippumaat niin perussarjassa kuin pudotuspeleissä on tiedossa. Siitä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Kuvat: Sofia Ervasti / HUOM: kisojen kuvagalleria liitetään finbandyfi:n sivuille myöhemmin
Teksti: Ta Äikäs (040 716 4188)