Viikon littari
Viikon Littari
Urheilupolitiikkaa ja -puhetta
7.9.2010 / vko 36
Topiantti Äikäs
Finbandy pj
Maanantaina 6.9. kuuntelin kiinnostuneena Urheilun taustapeili -ohjelmaa. Siellä herrat Risto Nieminen ja Jukka Pekkala pohtivat suomalaisen huippu-urheilun ja liikuntaympäristön tilaa ja kehittämistä. Ohjelmassa Nieminen ja Pekkala toivat esille hyvin suorin sanoin samantyyppisiä asioita, joita meillä on bandyliitossakin pohdittava. Erityisesti ohjelman keskivaiheilla on erittäin painokkaita näkemyksiä toimintakulttuurin muutoksen tarpeesta (11–15 minuuttien kohdalla). Kuunnelkaa tarkasti!
Huippu-urheilukeskustelussa on kuulunut yksi tärkeä mutta armoton havainto: ”Jos mitään ei muuteta, mikään ei myöskään muutu.” Jääpallossa olemme yhtälailla muutospaineiden edessä. Minulle välitetään paljon viestejä siitä, että liitossa pitäisi tehdä sitä ja pitäisi tehdä tätä. Olen monessa kohdin samaa mieltä näiden rakentavien kriitikkojen kanssa. Ongelma on vain siinä, että jääpalloväki ei ole oikein valmis merkittäviin sisäisiin muutoksiin järjestö-, seura- tai harrastajakehityksessä.
Toinen Urheilun taustapeili -ohjelmassa esille tullut asia on rahavirrat, joita suomalaisessa urheilussa liikkuu. Ohjelman mukaan valtion ns. urheilubudjetti on 130 miljoonaa euroa. Kaupungit ja kunnat panostavat urheiluun ja liikuntaan noin 600 miljoonaa euroa, mutta merkittävin ja tärkein rahoituslähde olemme me vanhemmat. Huippu-urheilun projektiryhmän vetäjä ja SLU:n pääsihteeri Jukka Pekkalan mukaan vanhemmat satsaavat (satsa på, tiedän!) suoraan lasten ja nuorten liikunta- ja urheilutoimintaan miljardi euroa – siis noin tuplasti enemmän kuin kunnat ja noin kahdeksan kertaa enemmän kuin valtio.
Mitenkäs nämä rahavirrat liittyvät jääpalloon? Kun liiton suuntaan esitetään kritiikkiä taloudellisesti kapeista harteista, on muistettava urheilu- ja liikuntatalouden koko kuva: niin huippu- kuin muunkin urheilun toiminta on Suomessa seura- ja yhdistyslähtöistä. On omituista moittia jäsenyhdistysten muodostamaa liittoa siitä, jos seurojen talous on vaikeuksissa. Toisaalta liitossa ollaan valmiita kuuntelemaan kaikkia hyviä esityksiä, joita seuratoimijat esittävät niin seurojen kuin liitonkin talouden vahvistamiseksi. Liiton osalta tilanne on hyvä, sillä meillä ei ole lainaa ja voimme maltillisesti investoida myös tulevaisuuteen. Siitä hyvänä esimerkkinä on vahvistunut valmentajakoulutuksemme.
Toinen laajempi kysymys liittyy muutokseen ja muutosvalmiuteen. Risto Nieminen ja Jukka Pekkala peräänkuuluttivat kokonaan uutta näkemystä suomalaiseen liikunta- ja urheilumaailmaan. Lasten ja nuorten toiminnassa kaikki kilpailullisuus ei ehkä olekaan hyvästä. Tärkeintä on, että liikkuminen on hauskaa ja tulokset ja saavutukset tulevat mukavan toiminnan kautta. Toinen tärkeä teema on mielestäni, että kiinnostava huippu-urheilu tuo lajillemme arvostusta ja taloudellisia tukijoita. Suomessa huippu-urheilu tarkoittaa menestyvää ja kansainväliseen kärkeen kuuluvaa maajoukkuetta sekä hyvätasoista kansallista Bandyliigaa. Vaikka muutosta peräänkuulutetaan, omien vahvuuksien ja jääpallon osalta myös perinteiden vähättely on lajimme kokonaiskuvan kannalta kielteistä toimintaa. Sellaista ei kukaan halua tukea eikä kehittää.
P.S. Maajoukkue mittaa alkukauden kuntonsa Lidköpingin ja Trollhättanin turnauksessa tulevana viikonloppuna. Kolmen maan halliturnausta seurataan liiton sivuilla. Perjantaina kohtaamme Venäjän ja sunnuntaina on vastassa isäntämaa Ruotsi.
Jääpallon World Cup murroksessa
25.8.2010 / vko 34
Topiantti Äikäs
Finbandy pj
Viime viikon lopulla ilmeni, että jääpallon perinteiseen World Cup -tapahtumaan osallistuu vain yksi suomalainen joukkue: HIFK. Viime kauden hopearyhmä OLS jättää keväällä ansaitsemansa turnauspaikan taloudellisiin ja urheilullisiin syihin vedoten. World Cup otellaan lokakuun puolivälissä Sandvikenin Göranson Arenalla toisen kerran peräkkäin.
OLS:n poisjäänti on tietysti nolo tilanne paitsi oululaisille myös suomalaiselle jääpalloväelle ja liitolle. Viimekauden pronssijoukkue Porin Narukerä tai neljäs Mikkelin Kampparit ei pääse Luistinseuralta avautuvalle paikalle. Puheenjohtajana tulen pyytämään OLS:lta selvityksen poisjäännistä ja siihen johtaneista syistä. Liittohallitus käsittelee asiaa syksyllä.
Tämän sekä parin aikaisemman vuoden kohdalla on noussut yleisemminkin esille kysymys World Cup -turnauksen roolista ja erityisesti suomalaisjoukkueiden osalta turnauksen urheilullisesta annista. Ruotsissa jääpallohallit ovat muuttaneet joukkueiden valmistumista kauteen dramaattisesti. Kun vielä 5–6 vuotta sitten Ljusdalin perinteinen jääpallokarnevaali oli lähestulkoon kaikille joukkueille ensimmäinen ison jään tapahtuma, nyt ruotsalaiset – ja venäläiset – joukkueet tulevat World Cupiin omista halleista takanaan rutkasti ison jään harjoituskertoja. Pari vuotta sitten puhuttiin, että Moskovan Dynamolla oli ennen World Cupia takanaan 30–40 ison jään treeniä. OLS ja silloinen bandyliigakakkonen ToPV tulivat Ljusdaliin kiekkokaukalosta...
Sen sijaan, että suomalaisia jääpalloseuroja syytellään lepsuilusta maailman cupia kohtaan, olisi hedelmällisempää miettiä, mikä on World Cupin asema tämän päivän jääpallossa. World Cupin asema on murroksessa hallien ja parantuneiden harjoitteluolosuhteiden myötä. Koko jääpalloilevan maailman tulisi ehkä reagoida laajemmin tähän tilanteeseen. Jos turnaukselle halutaan urheilullisesti kestävää menestystä, on kysyttävä, onko World Cup oikealla paikalla.
Erotuomariksi
18.8.2010 / vko 33
Topiantti Äikäs
Finbandy pj
Jääpallon kuten muidenkin joukkuepelien ja kilpaurheilun kannalta on tärkeää, että ottelut ja kilpailut käydään sääntöjen puitteissa. Tähän tarvitaan tietysti erotuomareita. Nuo raitapaitaiset ystävämme muodostavat mielenkiintoisen joukon lajimme sisällä.
Erotuomarit ovat kiinteä osa ottelua. Ilman erotuomareita ei pystytä järjestämään turnauksia ja otteluita. On erittäin tähdellistä, että saamme lajin pariin innokkaita uusia tuomareita. Viime vuosina on kuulunut huolestuneita kommentteja siitä, että erotuomarien määrä on vähentynyt ja joillakin paikkakunnilla podetaan jo todellista erotuomaripulaa.
Erotuomareiden rekrytointi on yksi kysymys, joka jääpalloväkeä on askarruttanut. Periaatteessa jäsenseurat ja jääpallojoukkueet ovat vastuussa uusien nuorten, ja miksei vanhempienkin, tuomareiden rekrytoinnista ja ohjaamisesta asianmukaisille kursseille. Onpa ilmoille heläytetty ajatus, että jo P15- tai P17-ikäisille pelaajille järjestettäisiin puolipakollinen erotuomarikurssi. On seuroja, joissa junnut on viety systemaattisesti tuomarikursseille, toiset taas eivät ole kiinnittäneet asiaan juurikaan huomiota.
Aivan kaikista junioreista ei kasva edustusjoukkuepelaajia. Tuomaritoiminta olisi hyvä väylä kehittää omaa jääpallo-osaamistaan niiden osalta, joilta pelit syystä tai toisesta jäävät vähemmälle. Suomalaisia erotuomareita arvostetaan myös maailmalla. Tämä antaa hyvän lähtökohdan pohtia uraa jääpalloerotuomarina.
Erotuomareiden yhdistys- ja kerhotoiminta on vilkasta. On olemassa Jääpallon valioerotuomarikerhoa (JVEK) ja paikallisia erotuomarikerhoja. On mahdollista toimia SJPL:n erotuomarivaliokunnassa ja muissa sekä kansallisissa että kansainvälisissä erotuomariyhdistyksissä. Hiljalleen voimistuvan juniorityön myötä kannustankin seuroja aktivoitumaan erotuomariasiassa ja ohjaamaan junnuryhmät ja kaikki kiinnostuneet seuraaville erotuomarikursseille. Lisätietoa saa kätevästi liiton sivujen Valioerotuomari-linkistä.
Kaupunki ja maaseutu
4.8.2010 / vko 31
Topiantti Äikäs
Finbandy pj
Hiljattain päättyneet yleisurheilun EM-kisat ovat kirvoittaneet suomalaiset urheilutietäjät pohtimaan yleisurheilun ja muutenkin yksilöurheilun tilaa maassamme. Suomihan on perinteisesti yksinäisten puurtajien ja erakkoluonteisten sisupussien urheilumaa.
Esimerkiksi kansakuntamme muodostumisen aikana, 1900-luvun alussa, Suomi ja suomalaisuus sananmukaisesti juostiin maailmankartalle. Pitkänmatkan juoksu ja hieman myöhemmin murtomaahiihto olivat eräitä suomalaisuuden rakentamisen kulmakiviä.
Nyt tilanne on toinen. Kovasti arvostamani olympiavoittaja ja urheilumies Tapio Korjus pohdiskeli eilisessä Urheiluruudussa asiaa maaseudun ja kaupungin erojen kautta. Korjuksen ajatuksena oli, ainakin minun tulkinnan mukaan, että maaseutu on parempi kasvu-, elin- ja asuinympäristö sellaisille nuorille ja urheilijoille, jotka pyrkivät maailman terävimpään kärkeen yksilö- ja erityisesti yleisurheilussa. Kaupungit eivät kuulemma ole hyviä ympäristöjä tässä suhteessa.
En ole ihan varma, mitä tuollainen puhe tarkoittaa. Siinä Tapio Korjus lienee oikeassa, että myös henkiseen valmentautumiseen on kiinnitettävä huomiota. Vaikuttaako urheilijan elinympäristö niin paljon yksilön motivoitumiseen, harjoitteluun ja menestykseen? Tulihan Suomen kaikkien aikojen menestynein olympiaurheilija Paavo Nurmi Turusta, joka jo 1920-luvun mittarilla oli eräänlainen suomalainen suurkaupunki. Jos maaseutu on, kuten Korjuksen puheen voi ymmärtää, ainoa kasvualusta yleisurheilulle, pian saamme unohtaa koko yleisurheilun. Maaseutu kurjistuu kaiken aikaa ja syntyvyys laskee.
Ja vielä: Ovatko kaupungit sitten erityisesti joukkueurheilun kannalta parempia paikkoja? Ovatko joukkuepelit jotenkin uhkana yksilöurheilulle?
Kun katsoo asiaa jääpallon kannalta, tällaista eroa kaupunkien ja maaseudun välille ei tule tehdä. Joillakin kaupunkiseuduilla on tietty valtalaji, joka dominoi lasten ja nuorten lajivalintoja – jossakin se on pesäpallo, toisaalla se on joku muu. Mitä monipuolisempi kaupungin tai maaseudun lajivalikoima on, sitä paremmin valikoituvat myös eri lajien lahjakkuudet esille. Tämä varmasti tukee kansallisia tavoitteita liikunnan monipuolisen harrastamisen ja liikuntamahdollisuuksien suhteen maassamme. Myös maaseudulla tarvitaan jalkapallo-, jääpallo- ja muita kenttiä joukkueurheilun tarpeisiin.
Kysymyksiä jääpallon imagosta
28.7.2010 / vko 30
Topiantti Äikäs
Finbandy pj
Parin viime vuoden aikana olemme sekä suomalaisten että kansainvälisten jääpalloihmisten kanssa puhuneet paljon lajimme ulkoisesta mielikuvasta. Keskusteluissa toki tunnustetaan, että eri maissa jääpallolla on erilainen asema: Ruotsissa jääpallo on vahvassa nosteessa esim. TV-lähetysten sekä hallien rakentamisen myötä. Venäjällä puolestaan jääpallon asema on perinteisesti vahva ja laji kamppailee katsojista sekä sponsoreista jääkiekon ja koripallon rinnalla.
Pohjoismaista Suomi ja Norja ovat sen sijaan haastavammassa tilanteessa. Rehellisesti sanottuna lajimme on ollut alamäessä viimeisen kymmenen vuoden ajan. Suomessa jääpallon mielikuvaa on pohdittava vakavasti niin liitto- kuin seuratasolla. Tekeillä oleva liiton tavoiteohjelma onkin oikea väline lähestyä niin strategisia kuin imagollisia pohdintoja.
Imago-, mielikuva- ja brandiasiantuntijat erottavat toisistaan imagotyön eri vaiheet. Parantaakseen mainettaan on jääpalloväen ensin ymmärrettävä, mitä oikeastaan tavoitellaan. Englantilaisen alan asiantuntijan, Simon Anholtin, ajatuksia on helppo soveltaa myös meidän tilanteeseemme. Mitä jääpalloväki voi tehdä, jotta liikuntaa ja urheilua harrastavat ihmiset (ja erityisesti lapsiperheet) tarvitsisivat meitä? Meidän on siis herätettävä kiinnostusta jääpalloa kohtaan.
Jääpallossa lajikuvan parantaminen tarkoittaa, että meidän on myytävä lajimme kautta sitä, mitä ihmiset (lapsiperheet, urheilua harrastavat nuoret, lajin kannattajat) meiltä haluavat. Meidän on tarjottava sitä, mitä ihmiset tarvitsevat. Meidän on ajateltava, mitä me voimme tehdä ihmisten liikunta- ja urheilukiinnostuksen puolesta.
Näihin kysymyksiin vastaaminen on vielä ymmärrettävää. Anholtin oppien mukaan on lisättävä vielä kaikkein kovimmat kysymykset: Miten jääpallo voi nousta ihmisten mielissä eturiviin? Miten jääpallosta tulee merkittävä liikuttaja ja urheiluvaikuttaja suomalaisessa urheiluelämässä? Ja vielä – miksi jääpallo ylipäätään on olemassa?
Erottuminen on päivän sana. Jääpallon on pystyttävä tarjoamaan toiminnassaan elementtejä, jotka erottavat sen muista joukkuelajeista. Voimme esimerkiksi luetella niitä hyviä puolia, joita jääpallo on meille kullekin tarjonnut. Niistä ominaisuuksista meidän on valittava kaikkein tärkein – mikä se sitten onkin. Tätä asiaa meidän on tuotava väsymättä esiin. Tätä Simon Anholt konsulttikumppaneineen kutsuu brandaamiseksi...
Brandin rikastuttamiseen (jotkut puhuvat ”brändin kirkastamisesta...”) kuuluu, että ymmärrämme itse, mihin lajimme hyvät asiat pohjautuvat, ja osaamme tuoda näitä teemoja esille oikealla tavalla ja oikeissa yhteyksissä. Tätä varten nyt tehtävä tavoiteohjelma on tärkeä asiakirja, johon emme saa suhtautua liian kevyesti.
OPS-tapauksen opetuksia
20.7.2010 / vko 29
Topiantti Äikäs
Finbandy pj
Bandyliigaa pelataan kaudella 2010–11 kymmenen joukkueen voimin, kun OPS-90 ry on joutunut luopumaan edustuspaikastaan. Perinteikkään Palloseuran jääminen pois Bandyliigasta sekä edustusjoukkueen toiminnan päättyminen ovat ikäviä tapahtumia. Olen Jääpalloliiton puolesta tilanteesta harmissani, mutta ymmärrän hyvin OPS:n hallituksen kannan asiaan.
Ymmärrettävästi erilaisilla keskustelupalstoilla ensireaktiot ovat olleet hermostuneita.
Valitettavasti liitto ei voi asiassa tehdä enempää. Kunkin jäsenyhdistyksen (tässä tapauksessa OPS-90 ry:n) asiat ovat niiden omia asioita. Asiaa ei auttanut edes se, että jo kevään aikana liitto pyrki olemaan yhteydessä OPS:n toimijoihin ja etsimään jonkinlaista ratkaisumallia (talous)asiassa. Tämä yhteydenpito ei tuottanut tulosta kuten nyt on nähty.
Oululaisen Kalevan pääkirjoitustoimittaja (17.7.) peräänkuuluttaa ihmeparantajaa jääpalloon. Itse lähden siitä, että tarvitsemme ihmeparantajia. Liitto on parhaillaan uudistamassa tavoiteohjelmaansa (2011–15). Ohjelmatyössä kiinnitetään erityistä huomiota liiton ja jäsenseurojen yhteistyöhön, talouteen sekä toimintamalleihin, joissa sekä liitto että seurat voisivat uudistaa toimintaansa. Nyt OPS:n esimerkki on varoittava: ilman uudistumishalua ja -kykyä ”jää sulaa alta”. OPS:n esimerkki kertoo myös muutosvastarinnan kantavasta voimasta, jolla on vain negatiivisia vaikutuksia.
Peräänkuulutetut ihmeparantajat tulevat tavallisista seuratoimijoista, ei välttämättä kansalaiskeräyksien kautta – sellaisenkin perään on OPS-tapauksessa haikailtu. Yhdenlainen kansalaiskeräys on käynnissä jokaisessa jääpallon kotiottelussa. Lippuluukulla ostettu viiden tai seitsemän euron pääsylippu on oiva tapa osallistua tähän keräykseen. Ehkä seurat voisivat myös tarkastaa lippujen hinnoittelua – myydäänkö tuotteemme liian halvalla?
Olen ollut liiton luottamustehtävissä hieman yli 3 vuotta. Sen aikana on kaksi seuraa jäänyt pois edustustoiminnasta, Vastus syksyllä 2007 ja nyt OPS. Ehkä se on luonnollista karsintaa, joka lopulta tervehdyttää koko jääpallotoimintaa.
Toisaalta toisenlaistakin kehitystä lajissa on: esimerkiksi helsinkiläinen Botnia-69 on kasvamassa vahvan nuorisotyönsä ansiosta maan suurimmaksi jääpalloseuraksi. Myös Mikkelin Kamppareiden ennakkoluuloton seuratoiminnan kehittäminen on nostamassa sen johtavaksi bandyseuraksi Itä-Suomessa. Torniolaiset pärjäsivät hienosti Ruotsin liigassa ja maajoukkueemme ovat maailman kärkeä. Myös nuorimpien junnujen määrä on kasvussa.
Mainitsemani tavoiteohjelmatyö mahdollistaa myös liiton vapaaehtoisorganisaation uudistamisen vastaamaan paremmin nykyaikaa. Tarvitsemme ns. hallitus- ja luottamushenkilöremontin, jossa mietimme uudelleen toimijoiden vastuita ja tehtäviä. Nyt tehtävät niin liitossa kuin jäsenseuroissakin tuntuvat kaatuvan vain harvojen harteille, minkä OPS:n esimerkki näytti negatiivisesti todeksi. Ehkä liiton esimerkki kannustaa myös jäsenseuroja pohtimaan omia toimintamallejaan.
OPS-90 ry:n taru näyttäisi olevan luettu loppuun, mutta onneksi OPS Juniorit ry (joka on siis eri asia kuin OPS-90 ry) on uusintamassa OPS-taustaista vankkaa seuraperinnettä. Perinteisesti junnufutikseen tukeutunut yhdistys on perustanut jääurheilujaoston, jossa on paikkansa myös junnujääpallolle. Mainittakoon, että viime talvena OPS:n ja OLS:n jääpallokoulut kohtasivat toisensa kauden päätöstapahtumassa, jossa OPS-jpk kaatoi ”isoveljensä” runsasnumeroisesti 16–8. Tulevaisuuteen on siis hyvä uskoa!
Kesäkauden tunnelmia
18.6.2010 / vko 24
Topiantti Äikäs
Finbandy pj
Kesä on perinteisesti latautumisen ja levon aikaa. Jääpallokausi on kuitenkin lähestymässä ja seuraavaa toimintakautta suunnitellaan ja valmistellaan niin seuroissa kuin liitossakin jo täyttä häkää.
Niin kuuluu ollakin. Nyt luodaan pohjat sekä pelaajien että toimijoiden kestävyydelle ensi talvea ajatellen. Monta hyvää asiaa on vireillä. Niitä tulee edelleen jatkaa. Mainitsen vaikkapa Helsingin piirin toimesta suunnitellut jääpallon peli-illat, joissa lajista kiinnostuneet pääsevät tutustumaan jääpalloon. Tästä voisimme ottaa mallia myös muilla alueilla.
Uusien toimintamuotojen kehittelyn lisäksi jäsenyhdistysten – sekä liiton – tulee huolehtia olemassa olevista joukkueista ja toiminnoista. Nyt edessämme saattaa olla ns. luonnollisen karsinnan tilanne, jossa vain elinkelpoiset ja -voimaiset seurat pystyvät olemaan toiminnassa mukana. Vapaaehtoisuuteen perustuvassa yhdistystoiminnassa tekohengityksen myötä ongelmia vain siirretään tuleville vuosille ja tuleville toimijoille.
Toivotan jääpalloväelle hyvää ja rentouttavaa kesää.
Äänilittari: Puhetta lasten urheilusta ja jääpallon olosuhteista
3.6.2010 / vko 22
Topiantti Äikäs
Finbandy pj
Tämänkertainen Viikon Littari on poikkeuksellisesti ja kokeiluluonteisesti äänenä. Oheisesta linkistä pääsee kuuntelemaan YLE:n Oulu Radion ohjelmaa Jälkitulilla, jossa keskiviikkona 2.6. keskustelin lasten ja nuorten urheilusta sekä eri lajien olosuhdeasioista urheilun monitoiminaisen Suvi Helasen kanssa.
Linkki Jälkituli-ohjelman sivulle on tässä (paina kaiutin-symbolista, niin ohjelma avautuu omaan ikkunaan Eppujen saattelemana...).
Hyvää kesää kaikille!
Terveisiä kevätkokouksesta!
27.5.2010 / vko 21
Topiantti Äikäs
Finbandy pj
Aluksi haluan kiittää jääpalloväkeä luottamuksenosoituksesta. Bandyliiton puheenjohtajapestissä jatkaminen on vastuullista ja arvokasta, mutta mielenkiintoista. Hallituksessa meillä on koossa hyvä ryhmä suomalaisia jääpallotoimijoita maan eri osista. Uskon, että yhteistyö jääpallossa jatkuu hedelmällisenä ja innostavana.
Edessämme on myös haasteita. Liittokokouksen puheenvuorossa nousi esille monia huolia, joita jäsenseuroillamme ja liiton toimijoilla on. Tärkeimpänä asiana jääpallon kehittämisessä nähdään, että laji kaipaa uusia harrastajia. Myös toimintamme rahoitus sekä olosuhdeasiat vaativat edelleen kovaa työtä.
Liittokokouksessa päätettiin myös palata Bandyliigan osalta yhteen finaaliin. Liiton intressinä on kehittää finaalista laajasti jääpalloväkeä kokoava tapahtuma, joka huipentaa jääpallokauden. Olen kuullut, että toiminnanjohtaja Pekka Liikasella on mielessään hyviä ajatuksia tämän suhteen.
Toinen tärkeä asia suomalaisen jääpallon kannalta on liiton tavoiteohjelman laatiminen. Tätä asiaa sivuttiin kokousviikonloppuna lauantain valmistelevassa palaverissa. Ohjelma tulee hyväksyttäväksi liiton syyskokouksessa lokakuussa, ja sitä ennen pyrimme saamaan siihen laajalti lausuntoja jäsenseuroiltamme.
Aion nyt pitää hieman kesätaukoa Littareiden kirjoittamisesta. Harvennan rytmiä niin, että kirjoittelen tälle sivulle pari kertaa kuukaudessa. Toivon silti jääpalloväeltä aktiivisuutta bandykeskustelussa. Ilahduttavasti YLE:n keskustelupalsta on helteisen kevään jälkeen virkoamassa. Terveisiä vain Aatoksille, BandyExpertille, MalttiSoturille, Urheilufriikille ja muille aktivisteille!
Moni nuori jääpalloilija juhlii perheensä kanssa koulun päättymistä, valmistumista ammattiin tai ylioppilaaksi. Bandyliiton puolesta toivotan mitä parhaimmat onnitteluni valmistuville ja heidän vanhemmilleen!
Kansainvälistä vaihtoa jääpalloon
19.5.2010 / vko 20
Topiantti Äikäs
Finbandy pj
Olin juuri koulutustilaisuudessa, jossa kerrottiin korkeakouluopiskelijoiden kansainvälisistä vaihto-opiskelumahdollisuuksista. Sinänsä mielenkiintoista koulutusta seuratessani kipusi mieleen myös erilaiset kansainväliset vaihtoasiat jääpalloon liittyen.
Erilaisia vaihtotoimintoja ja kansainvälisyyttä edistäviä järjestöjä ja organisaatioita on lukuisia. Olisikin hyvä, jos jääpallotoiminnassa voisimme liiton, FIB:n ja jonkin kolmannen rahoittajaosapuolen kanssa kehittää vaihtojärjestelmän vaikkapa Ruotsin ja Venäjän suuntaan. Nuorten pelaajien, uusien valmentajien ja tuomareiden sekä esimerkiksi seuratoimijoiden olisi hyvä hankkia kokemusta ulkomailta.
Jääpalloharrastuksen ja kilpailutoiminnan etuna on lajin suhteellinen pienuus ja toimintojen helppous eri maiden liittojen välillä. Monet toimijat tuntevat toisensa jo pidemmältä ajalta, ja suhteita on helppo hoitaa henkilötasolla. Lisäksi haasteet ovat eri maissa samankaltaisia: kamppailemme lajin uusista harrastajista ja näkyvyydestä.
Kansainvälisen vaihtotoiminnan myötä niin seuroissa kuin muissakin ryhmissä (esim. nuorisomaajoukkueissa) saataisiin varmasti uutta potkua toimintoihin. Tietojen ja kokemusten vaihto esimerkiksi seurajoukkueiden toiminnan kehittämiseksi voisi olla hyvinkin tervetullutta.
Liittokokous on viikonloppuna ja edessä on hyviä keskusteluja jääpallon kehittämisestä. Edellä hahmottelemani kansainvälinen vaihto voisi olla yksi keskustelunaihe. Keskustelua herättävät liittokokouksessa myös lauantain valmistelevat nuoriso- ja kilpasarjakokoukset. Ne linjaavat kansallista toimintaamme ensi kaudelle. Nuorisovaliokunnan Kilpailujaoston esitys kauden 2010–11 toiminnasta on luettavissa kokouskutsusivulla. Pyydän junnutoimijoita perehtymään siihen ennalta.
Junnu-uudistuksia odotellessa
12.5.2010 / vko 19
Topiantti Äikäs
Finbandy pj
Kevätkokous on puolentoista viikon kuluttua. Lauantaina 22.5. tavataan ensin nuorisotoiminnan asioiden parissa. Iltapäivällä valmistellaan Bandyliigan sekä Suomi-sarjan kilpailuasioita. Varsinainen liittokokous on sunnuntaina.
Olen saanut hieman infoa siitä, millaisia asioita Nuorisovaliokunnan Kilpailujaosto on tuomassa lauantain valmistelevan kokouksen käsiteltäväksi. Niistä tullaan myös tiedottamaan finbandy.fi-sivulla pian. Sen ehkä rohkenen sanoa, että esitykset tähtäävät pitkäjänteisesti junnujääpallon kehittämiseen Suomessa. Se on oikea suunta.
Sisältöjä tärkeämpää on mielestäni se, että jääpallotoimijat ymmärtävät NuVa:lta tulevien esitysten pitkäaikaiset vaikutukset suomalaiseen jääpalloon. Toivottavasti esitykset myös herättävät monipuolista keskustelua. Olisikin hyvä, jos junnutoimijoita olisi paikalla mahdollisimman paljon.
On inhimillisesti katsoen ymmärrettävää, että seuroissa ajatellaan muutosten (muutosesitysten) vaikutusta omaan junnutoimintaan. Lähtökohtana on kuitenkin oltava se, että päätösten myötä seuroissa kiinnitetään huomiota harrastajamäärien lisäämiseen. Myös yhteistyötä jalkapallo- ja jääkiekkoseurojen kanssa on lisättävä, ja joissakin seuroissa tämä asia onkin hyvällä mallilla.
Uskon, että lauantaina 22.5. käydään hyvä ja positiivinen palaveri junnutoiminnan virittämisestä. Ennakkotiedot NuVa:n esityksistä antavat täyden syyn ajatella näin. Tapaamisiin.
Silly Season – onko meillä sitä?
5.5.2010 / vko 18
Topiantti Äikäs
Finbandy pj
Avasimme jokin aika sitten finbandy.fi-sivuille oman Siirtoja ja siirtohuhuja -palstan. Tätä kirjoittaessani siellä on neljä uutista.
Onko todella niin, että suomalaisessa jääpallossa ei ole tämän enempää tiedotettavaa? Siirtoja? Huhuja? Edes seurajoukkueiden sivuilla ei ole mitään tiedotettavaa pelaaja- ja valmentajatilanteesta.
Naapurimaassamme Ruotsissa muutamat bandy-sivut ovat pullollaan sekä siirtotietoja että -spekulaatioita. Tämä kertoo jääpallon arvostuksen erosta maissamme. Kyse voi olla myös siitä, että Suomessa seurat (ja pelaajat) eivät halua tuoda asioitaan julkisuuteen, ennen kuin kaikki asiat on sovittu ja nimet on paperissa. Venäjänkielisistä sivuista en valitettavasti ymmärrä muuta kuin joukkueiden nimet ja joitakin pelaajien nimiä. Varmasti sielläkin käydään mielenkiintoista keskustelua seurasiirroista.
Peräänkuulutan siis sitä, että lisätäksemme jääpalloa kohtaan osoitettua kiinnostusta meidän on lisättävä tämän hiljaisen – muualla hullun – kauden uutisointia. Pelaajauutiset, jos mitkä, kiinnostavat niitä 10 000 ihmistä, jotka vierailevat finbandy.fi-sivuillamme myös jäättömän kauden aikana.
Ruotsalaiset joukkueet ovat onnistuneet tekemään merkittäviä hankintoja. Maailman paras keskikenttäpelaaja Misha Sveshnikov on matkalla Sandvikeniin. SAIK on tämän vahvistuksen myötä erittäin kova joukkue, vaikka menettääkin Magnus Muhrénin GAIS:iin länsirannikolle. Lisäksi on mielenkiintoista huomata, että Allsvenskan-paikkakunnilla tapahtuu myös pelaajamarkkinoiden ulkopuolella. Esimerkiksi Ljusdal ja Nässjö ovat saamassa hallit, joissa on tarkoitus pelata jo parin–kolmen vuoden päästä. Aikamoisia investointeja!
Toisaalta meillä Suomessa ei ole syytä pukeutua säkkiin ja ripotella tuhkaa päällemme. Suomessa jääpallotyötä tehdään niissä oloissa ja niillä välineillä, jotka meillä on. Liitto pystyy tarjoamaan seuroille ja jääpallotoimijoille viestintävälineen pelaaja- ja valmentajasiirroista kerrottaessa. Nyt on teidän jääpalloihmisten asia hyödyntää tätä(kin) liiton palvelua. Olkaa hyvät, sivu on auki!
PS. Otamme edelleen vastaan palautetta www-sivuista. Palautelomake on alasivulla Asiointi & Lomakkeet, jonne on linkki myös etusivulta. Siirtouutisia ja -huhuja voi toimittaa sähköisesti Markukselle, joka on valmiina toimimaan ripeästi www-asioissa.
Liiton puheenjohtajana
28.4.2010 / vko 17
Topiantti Äikäs
Finbandy pj
Olen toiminut Jääpalloliiton puheenjohtajana kaksi vuotta. Aika on mennyt nopeasti. Kausi 2008–2009 oli sikäli poikkeuksellinen, että sekä puheenjohtaja että toiminnanjohtaja olivat tehtävissään uusia. Pekka Liikasen palattua vuorotteluvapaalta syksyllä 2009 tilanne normalisoitui.
Minulta on kevään mittaan tiedusteltu haluani jatkaa liiton johdossa. Koen, että alun poikkeustilanteesta huolimatta tämän 2-vuotiskauden aikana on saatu hyviä asioita alulle ja moni kehittämistä vaativa asia on vielä kesken.
Liittohallituksessa puheenjohtaja- ja hallitusjäsenasioista keskusteltiin maaliskuun puolivälissä. Kerroin silloin hallitukselle ja toimistoväelle, että jatkaisin mielelläni toisen kaksivuotisjakson puheenjohtajana. Perustelin tuolloin kantaani samoin kuin edellä: moni asia on vielä kesken ja haluan olla mukana kehittämässä suomalaista jääpalloa tehtyjen linjausten mukaisesti.
Toiminnanjohtaja Pekka Liikasen kanssa on usein juteltu siitä, että jääpalloväki (seurojen toimijat, pelaajat ja yleisö) ei ehkä tunne riittävästi sitä työtä, jota me luottamushenkilöt teemme tai jota toimistolla tehdään. Sanon suoraan, että tehtävästä on loistokkuus aika kaukana. Niin puheenjohtajan kuin muidenkin hallituksen jäsenten tehtävät ovat hyvin arkisia. Toimiminen mm. A-maajoukkueen ”ylijohtajana” on pikemminkin joukkueen valmennuksen, huollon ja pelaajien kokonaisvaltaista auttamista – ei niinkään toiminnan johtoa. Kyse on siis lajin eteen tehtävästä talkootyöstä.
Mitä sitten ovat ne asiat, joiden voi katsoa olevan vielä kesken? Tavoiteohjelmasta 2010–2015 olen kirjoittanut Littarissa jo aiemmin (29.3.2010). Se tulee olemaan tärkeä liiton toimintaa linjaava asiakirja. Sen myötä saamme siirrettyä liiton strategista suunnittelua kohti 2010-lukua.
Toinen hyvällä alulla oleva asia liittyy harrastajamäärien kasvattamiseen. Jääpallo tarvitsee sekä uusia junnuharrastajia että uusia aikuisharrastajia. Tähän pääsemme toimimalla aktiivisesti seura- ja järjestöyhteistyössä. Myös uusia harrastussarjoja pitää kehittää. Junnujääpallon kehittämisen suhteen SJPL on ollut aktiivisesti yhteydessä kansainväliseenkin liittoon. Puheenjohtajan tehtävään liittyy myös varsin paljon kansainvälisten asioiden hoitoa ja yhteydenpitoa.
Kolmanneksi asiaksi katson jääpallon yhteiskuntasuhteiden parantamisen. Sitä varten olen ollut rakentamassa erityistä Suomalaisen Jääpallon Neuvottelukunta -nimistä toimijaryhmää. Myös muu yhteiskunnallinen vuorovaikutus liikuntajärjestöjen ja vaikkapa kuntasektorin välillä on tärkeä kehittämisalue. Näiden kautta voidaan vaikuttaa olosuhdeasioihin sekä jääpallon yhteiskunnalliseen arvostukseen. Arvostus ja näkyvyys puolestaan palvelevat meidän taloudellisia resurssejamme.
Tämän luottamustehtävän myötä olen luonnollisesti seurannut aiempaa aktiivisemmin kaikkea liikuntajärjestöjen ja urheiluliittojen johtamista ja hallintoa koskevaa keskustelua. Yhden mielenkiintoisen näkökulman asiaan tarjosi YLE Urheilutoimituksen päällikkö Kari Mänty, joka omassa verkkokolumnissaan (3.2.2010, ”Urheilujohtajuus vaatii paneutumista”) pohti urheiluliiton puheenjohtajuuksia ja niitä ominaisuusvaatimuksia, joita ”kipparilla” – ei siis keulakuvalla – tulisi olla:
”Urheiluliittoja voi poutasäällä luotsata automaattipilotilla, mutta kipparin pitää olla niin paljon menossa mukana, että pystyy tarvittaessa tarttumaan ohjaksiin molemmilla käsillä.
Kaikkien urheilujohtajiksi haluavien kannattaa muistaa, ettei pelkkä suuri kannatus pätevöitä tehtävään. Siitä pitää olla aidosti kiinnostunut ja sille pitää uhrata aikaa, jotta pysyy aina ja joka tilanteessa ajan tasalla.”
Liittohallitukseen tulee väistämättä muutoksia, ja joistakin nimistä on jo vaihdettu ajatuksia. Jääpalloliiton hallitus koostuu mukavista ja aidosti jääpalloasiaa ajavista ihmisistä. Koossa on hyvä ryhmä ja heidän kanssaan päätöksenteko on sujunut mutkattomasti. Toki hallituksessa keskustellaan välillä terävästi mutta voittopuolisesti silti rakentavassa hengessä. Tätä työtä olen valmis jatkamaan.
Urheilun mediakenttä – haasteita myös jääpallotoimintaan
21.4.2010 / vko 16
Topiantti Äikäs
Finbandy pj
Jatkanpa vielä viime viikon www- ja media-aihetta hieman...:
Viime viikon lopulla valmistui SLU:n selvitys urheilutoiminnan sähköisen median käytöstä. Raportti on luettavissa ja tulostettavissa täällä.
Jääpalloliitossa onkin pyritty seuraamaa mediakehitystä viime vuosina aktiivisesti: olemme kokeilleet netti-tv:n toimintaa (vaihtelevalla menestyksellä), olemme toteuttaneet nettilehtiä sekä uudistaneet www-sivustoamme. Paljon on kuitenkin vielä tehtävää. Liiton voimavarat eivät mahdollista koko kakun haukkaamista kerralla, vaan meidän on syytä edetä asiassa harkituin askelin.
Mediaselvityksessä todetaan, että ”järjestöissä tarvitaan mediasisältöjen yhteistä kehitys- ja yhteistyötä muiden ammattilaisten kanssa, erityisesti liikkuvan kuvan mediatuotannoissa. Tarvitaan tukea ja rohkaisua uusien mahdollisuuksien hyödyntämiseen, jotta ne valjastetaan järjestöjen ydintehtävien tueksi.”
Tämä on hienosti sanottu, mutta mitä se tarkoittaa käytännössä? Liittoa koskevan maajoukkuetoiminnan osalta tämä voisi liittyä siihen, että varustamme maailmalle matkaavan maajoukkueen ”kevyellä kuvaus- ja tiedonsiirtoyksiköllä” (digivideokamera, kannettava tiekone ja liiton sponsoreiden logolla varustettu taustasermi). Tästä voisimme ottaa mallia pikaluistelijoiden itsensä tuottamista uutisvideopätkistä, joilla he saavat mc-kisojen yhteydessä kuvaruutuaikaa Urheiluruudusta. YLE tuskin lähettää omaa kuvausyksikköä ja toimittajaa kaikkiin pikaluistelukisoihin kauden aikana.
Toki ilmaista ei tuokaan ole: tarvittavan laitteiston hankintaan on varattava oma budjettinsa. Laitteiden käyttö sekä pelaajille tehtävien kysymysten laatiminen (”Ville, miltä nyt tuntuu?”) onnistuu meiltä lajitoimijoiltakin.
SLU:n selvityksessä otetaan kantaa kansallisiin olosuhteisiin: ”On myös vaikutettava liikuntapaikkojen teknisiin valmiuksiin ja tekijänoikeuksien säädöksiin sekä yhteisiin käytäntöihin eri toimijatahojen kanssa.” Tässä liitolla ja jäsenseuroilla on paljon tehtävää. Monin paikoin ottelutaltiointeja voidaan siirtää nettiin langattoman verkkoyhteyden avulla, mutta aina varmempaa olisi saada lähetysyksikkö kytkettyä kiinteään verkkoon. Olisikin mielenkiintoista tietää, monellako jääpallokentällä Suomessa on mahdollisuus kiinteään internet-yhteyteen.
Kaikkiaan mediaselvitys on mielenkiintoista luettavaa, josta varmasti eniten hyötyvät jäsenseurojen mediainnovaattorit. Oheinen kuva kertoo pitkälti siitä monipuolisesti mediaympäristöstä, joka urheilutoiminnassakin on otettava vakavasti huomioon tulevaisuuden kehittämistyössä.
(klikkaa kuvaa > pdf)
Uusista www-sivuista
14.4.2010 / vko 15
Topiantti Äikäs
Finbandy pj
Jääpalloliiton uudet www-sivut ovat olleet toiminnassa nyt noin kuukauden ajan. Olemme pyrkineet siirtämään aluksi kaikki tärkeimmät uutiset ja ajankohtaisaiheet. Osin vapaaehtoistoimin toteutettu sivu-uudistus on edelleen käynnissä ja kaikille alasivuille pyritään saamaan aineistoa kevään ja kesän aikana.
Uudet sivut toimivat hienosti. Olemme halunneet säilyttää vanhoilta sivuilta tuttuja elementtejä. Niitä ovat sivun yläreunan pudotusvalikkoina toimivat linkit. Myös etusivun painottuminen ajankohtaisiin aiheisiin on tuttua jo aiemmilta sivuilta.
Erona aiempiin sivuihin on, että nykyistä julkaisujärjestelmää on verrattaen helppo käyttää. Tämän olemme huomanneet käytännössä. Myös erilaisten liitteiden ja linkkien sijoittaminen tekstiin on aiempaa huomattavasti yksinkertaisempaa. Toivottavasti tämä koituu sivuilla vierailevien eduksi.
Kaikkien alasivujen päivittäminen on seuraava isompi www-sivuja koskeva duuni. Lisäksi liikkuvan kuvan lisääminen sivuille sekä esimerkiksi seuraavan jääpallokauden aikana toteutettava ”viikon pelaajaprofiili” -osioiden lisääminen tuo sivuille uusia kävijöitä.
Uuden finbandy.fi-saitin etusivulla on palautelinkki. Olemme sopineet, että kaikki sieltä lähetetty palaute ohjautuu liiton toimistolle, jossa palautteeseen perehdytään. Otamme mielellämme vastaan hyviä ja rakentavia ajatuksia sivujen kehittämisestä.
Kuten olen aiemminkin todennut, niin www-sivut eivät ole koskaan lopullisesti valmiit. Www-sivuja on mielestäni ajateltava jatkuvasti muokkautuvana ja kehittyvänä prosessina.
Toki me liittohallituksessa toimivat otamme myös muunlaista palautetta vastaan. Yhteystietomme ovat sivujen osiossa Asiointi & Lomakkeet kohdassa Päätöksenteko > Organisaatio > Liittohallitus.
Hallit ja jääpallon kehitys Suomessa
7.4.2010 / vko 14
Topiantti Äikäs
Finbandy pj
Jääpallohallit tekevät vahvasti tuloaan. Ruotsissa hallitilanne on erittäin hyvällä mallilla. SBF:n tavoite, että vuonna 2012 kaikki Elitserienin ottelut pelataan halleissa, näyttäisi olevan toteutumassa. Lisäksi myös Allsvenskanissa pelaavilla joukkueilla on mahdollisuus harjoitella ja pelata halleissa. Ruotsin finaali pelattiin tänä vuonna lumisissa oloissa – olosuhteet ovat varmasti vauhdittamassa hallikeskustelua Ruotsissa.
Venäjällä tilanne on hieman erilainen. Moskovan suurhallit palvelevat lähinnä pääkaupungin joukkueita, ja hallirakentamisen osalta Venäjällä ei käsitykseni mukaan ole tehty liittotason päätöstä kuten Ruotsissa. Venäjällä jääpallokulttuuri edustaa ehkä perinteisempää talviurheilunäkökulmaa.
Suomessa olemme edelleen takamatkalla halliasiassa. Toisaalta aivan viime päivinä on kuulunut hyvinkin kiinnostavia uutisia halliasioista eri puolilta maata. Seinäjoen EPMA-hanke on nappaamassa niin pikaluistelun kuin jääpallonkin osalta maamme pääareenastatuksen Helsingin Myllypurolta. Tilanne näyttää harmilliselta jääpallon valta-alueen, pääkaupunkiseudun, kannalta. Toisaalta on hyvä muistaa, että Ruotsinkin ensimmäinen jääpallohalli rakennettiin Edsbyniin – kauas pääkaupunkiseudusta.
Myös Kalajoen sekä esimerkiksi Varkauden mahdolliset hallihankkeet ovat mielenkiintoisessa vaiheessa. Niitä on syytä seurata tarkasti. Jääpalloliiton kannalta on tärkeää, että asiassa saadaan ns. ”pää auki”, ja kaikki hankkeet ansaitsevat liittomme tuen. Lajina jääpallo voi tarjota hallipaikkakunnalle turnauksia, eri maa- ja huippujoukkueiden leirityksiä sekä esimerkiksi kansainvälisen tason nuorisotapahtumia.
Tässä kohden on hyvä muistuttaa SJPL:n tavoitteesta halliasiassa: kun ison jään hallirakentaminen saadaan vihdoin käyntiin, ei riitä, että Suomessa olisi vain yksi ison jään halli. Jääpallo, ja luistelu-urheilu muutenkin, tarvitsee maantieteellisesti kattavan halliverkoston. Tässä mielessä jääpallo- ja luistelu-urheiluaktiivien on oltava hereillä niin Oulussa, Porissa, Lappeenrannassa kuin Jyväskylässäkin. Vain kattavalla halliverkostolla taataan tulevaisuudessa tasapuoliset olosuhteet niin jääpallon liiga- kuin nuorisojoukkueille kuin muullekin luistelu-urheilulle.
Kulunut kausi osoitti, että Ruotsi on ottanut todellisen kvanttihypyn muihin maihin nähden – Ruotsi voitti kaikki jaossa olleet mestaruudet. Vielä on ehkä liian aikaista puhua pelkästään jääpallohallien vaikutuksesta ruotsalaisen jääpallon buumille, mutta tiettyä taustavaikutusta hallioloilla eittämättä on. Ja parin–kolmen vuoden kuluttua kilpakentille kaartaa ruotsalainen jääpallosukupolvi, jolle halliolot ovat itsestäänselvyys. Tähän kilpaan on Suomessakin varauduttava todenteolla!
Tavoiteohjelma: tekemistä vaille valmis
29.3.2010 / vko 13
Topiantti Äikäs
Finbandy pj.
Jääpalloliitto on aloittanut uuden tavoiteohjelman laatimisen. Se koskee vuosia 2011–2015. Ohjelmatyön aikataulusta on päätetty maaliskuun hallituksessa niin, että työtä tehdään valiokuntatasolla nyt kevään aikana, kesällä se on hallituksen jäsenten sekä toiminnanjohtajan työpöydillä ja ohjelma hyväksytään syyskokouksessa lokakuussa.
Mitä tällainen tavoiteohjelma tarkoittaa? Periaatteessa sellaista ei liitolta vaadita, mutta käytännössä sen laatiminen on tarpeen: tavoiteohjelma linjaa Jääpalloliiton toimintaa ja antaa selkänojaa sekä vuosittaiselle toiminnan suunnittelulle että julkisten ja yksityistenkin rahoittajien kanssa käytäville neuvotteluille. Tavoiteohjelma on siis liiton toimijoiden yhdessä laatima tahdonilmaus sitä, mihin suuntaan suomalaista jääpalloa ollaan viemässä seuraavan viiden vuoden aikana.
Entä mitä nuo suunnat ovat? Tässä vaiheessa, kun tavoiteohjelma on valiokuntakierroksella, on lähdetty linjaamaan kolmea tärkeää painopistealuetta: (1) harrasteliikunta (lapset, nuoret ja aikuisten harrastus), (2) huippu-urheilu (maa- ja seurajoukkueiden urheilulliset toimet) sekä (3) järjestö- ja seuratoiminnan kehittäminen (liiton panostus seurojen tukemiseen, liiton toiminnan ja talouden parantaminen).
Ja, kuinka ollakaan, nuo osa-alueet ovat linjassa OPM:ssa valmisteltujen uusien lajiliittojen valtionapujärjestelmän painotusten kanssa. Tavoiteohjelman konkreettiset, mitattavat, tavoitteet liittyvät puolestaan siihen, kuinka saamme aktiivisten jäsenyhdistysten ja pelaajamäärien kehityksen jälleen kasvu-uralle. OPM:n kriteereiden mukaan täytämme juuri nyt ne vaatimukset, joiden mukaan olemme valtionavun piirissä. Kuitenkin meidän, nykyisten ja tulevien hallitustoimijoiden, on pidettävä mielessä, että kasvun on oltava jatkuvaa, ja että emme saa jäädä polkemaan paikoilleen. Kehittämisasiat on suunniteltava huolella ja mielellään vietävä myös käytäntöön.
Ohjelmatyön periaatteellisena tavoitteena tulee olla, että jääpallo tarjoaa mainion tavan elinikäisen liikuntaharrastuksen ylläpitämiseen. Jääpallo tarjoaakin kilpailullista toimintaa kaikille ikäryhmille. Elinkaariajattelu näyttäytyy myös harrastusliikunnan osalta: jääpallo tarjoaa hyvän perustan myös hieman rennommalle liikunnan harrastamiselle niin pelaamisen kuin seura- ja järjestötoiminnan pyörteissä.
Toivon, että valiokunnissa käytäisiin tavoiteohjelman linjauksista sekä kunkin toimijaryhmän omista näkökulmista mahdollisimman avointa ja monipuolista keskustelua. Olen aistinut kevään aikana, että jääpalloväen keskuudessa vallitsee varsin positiivinen henki. Ohjelmasta saadaan hyvä ohjenuora jääpallotoiminnalle. Lokakuussa sitten nähdään, millaisia toimintamalleja pääsemme jalostamaan käytännön toimenpiteiksi.
PS. Viime Littarista on vierähtänyt pari viikkoa, ja tämäkin tulee näin maanantain kunniaksi. Pyrin tässä suhteessa parantamaan tapani ja kirin keskiviikkorytmiin taas ensi viikolla. Kiitos kärsivällisyydestänne, hyvät ystävät.
Onnea mestareille!
17.3.2010 / vko 11
Topiantti Äikäs
Finbandy pj.
Jääpallokausi 2009–10 on saatu juhlalliseen päätökseensä. Kauden kruunasi Bandyliigan toinen ja ratkaiseva finaaliottelu Helsingin Bragulla. HIFK vei mestaruuden pitkän odotuksen jälkeen Helsinkiin. Palkintojenjaon yhteydessä kentällä näkyi aidosti iloisia ja hymyileviä kasvoja. Riemukas voitto HIFK:lle, josta on syytä onnitella joukkueen tukiryhmää, ennen muuta Rautisen perhettä! Onnea pelaajat, onnea huoltajat ja onnea valmentajat Ari Kukkonen ja Pärre Laakso!
Myös muissa sarjoissa on saatu mestaruudet jakoon. Vaikuttaa siltä, että suomalaisen jääpallon painopiste on siirtymässä pohjoisesta etelään. Se on virkistävää vaihtelua ja toivottavasti se saa pohjoiset ja itäiset seurat harjoittelemaan entistä kovemmin kohti ensi kautta.
Onnea mestarijoukkueille naisissa ja tytöissä sekä poikien sarjoissa!
Vaikka kilpailukausi on ohi, jääpallotyö jatkuu. Helsingin finaalipelissä keskustelin monien jääpalloihmisten kanssa sarja- ja finaalijärjestelmästä. Sain monia arvokkaita vinkkejä tulevan kautemme suunnitteluun. Asiasta on käynnissä myös kilpailuvaliokunnan kysely kauden 2010–11 sarjajärjestelmästä. Jos nyt pitäisi ennustaa, arvelen, että finaalitapahtuma palautettaneen yhden päivän huipentumaksi. Kevätkokous kuitenkin päättää asiasta.
Myös nuorisotoiminnassa ollaan edelleen aktiivisia. Liiton on tarkoitus jämäköityä koulutustoiminnassa, ja ensisijaisena tavoitteenamme on kouluttaa valmentajien valmentajia, jotka jalkauttavat koulutustoimintaa piiritasolle.
Lisäksi työ maajoukkueiden varainhankinnan eteen on jatkuvaa. Nyt meillä on oivallinen hetki lähestyä uusia potentiaalisia yhteistyökumppaneita, kun uudet www-sivut on vihdoin saatu avattua.
Kaikin puolin liiton puolesta voimme katsoa valoisasti niin menneeseen kauteen kuin tulevaisuuteenkin. Jääpallossa ja jääpalloväessä on hyvä vire. Tästä on hyvä jatkaa valmistautumista uuteen kauteen.
7eitsemän, 6uusi vai 5iisi?
4.3.2010 / vko 9
Topiantti Äikäs
Finbandy pj
Tulevana viikonvaihteena ratkotaan mestaruuksia. A- ja C-nuoret kamppailevat Varkaudessa, naiset ja tytöt pelaavat Torniossa ja nuorin ikäluokka on koolla Jyväskylässä.
Jääpallon kannalta tuleva viikonvaihde on siis tapahtumia täynnä. Kun tähän vielä lisätään Bandyliigan ratkaisevat välierät, niin voimme puhua todellisesta bandyviikonlopusta.
Olen itse mukana Jyväskylän ESM-turnauksessa. Tuolloin on varmasti hyvä keskustella muiden E-nuorten joukkueiden vetäjien kanssa kokemuksista tälle kaudelle tulleesta seitsemän kenttäpelaajan käyttämisestä.
Me täällä pohjoisessa (siis OLS ja ToPV) olemme päässeet kokeilemaan tätä seitsemällä pelaamista vain yhdessä turnauksessa, Oulu Bandy Cupissa. Lisäksi turnauksemme jäi tyngäksi osan joukkueista säikkyessä raikasta talvisäätä.
On sanottava suoraan, että valmentajilta ja myös pojilta itseltään tullut palaute ei ole ollut järin rohkaiseva: seitsemällä pelattaessa peli puuroutuu ja maalinedushässäköissä sattuu enemmän tahattomia vahinkoja kuin onnistuneita suorituksia.
OBC2010 -turnauksessa kävi myös niin, että finaalissa pelanneet ruotsalaisjoukkueet (KalixBandy ja Karlsborgs BK) ottelivat viimeisen pelin ”viidellä viittä” vastaan – syynä tähän oli KBK:n kapea pelaajamateriaali, eli heillä oli vain kuusi poikaa matkassa.
Viidellä viittä vastaan pelattaessa kentällä oli hienosti tilaa ja pallo liikkui pelaajalta toiselle, kuten jääpallossa kuuluukin. Peli yksinkertaisesti vaikutti enemmän jääpallolta kuin -sählyltä. – Ja tämän voimme sanoa hyvillä mielin siksi, että sekä ToPV-E että OLS-E ovat voittaneet tai pelanneet tiukkoja pelejä näitä ruotsalaisjoukkueita vastaan kauden aikana.
Nyt heitänkin haasteen E-nuorten joukkueen valmentajille ja vetäjille. Olisiko oikein, että palaamme ensi kaudella E-ikäluokassa 1+6 -pelaajamäärään vai rohkenisimmeko olemaan niin radikaaleja, että pelaisimme jopa ryhmityksellä 1+5? Toisiko jälkimmäinen vaihtoehto enemmän joukkueita turnauksiin, lisäisikö tämä otteluita kauden aikana ja pääsisivätkö näin kaikki lapset paremmin kiinni pelin tunnelmaan ja nauttimaan jääpallosta?
Olympialaiset
24.2.2010 / vko 8
Topiantti Äikäs
Finbandy pj
Maailman talviurheileva nuoriso kilvoittelee paremmuudestaan parhaillaan Vancouverin maastoissa, rinteillä ja halleissa. On käynnissä 21. talviolympialaiset.
Talviurheilu näyttää olevan kovin yksilökeskeistä. Olympiakisoissa lajeja on mukana kaikkiaan 86 ja urheilumuotoja 15. Niistä vain yksi, jääkiekko (miesten ja naisten), edustaa joukkuepelejä. Curling on nähdäkseni joukkue- ja yksilölajien välimaastossa. Vertailun vuoksi sanottakoon, että Pekingin kesäkisoissa lajeja oli 302 kaikkiaan 28 urheilumuodossa. Seitsemän niistä edusti joukkue- eli pallopelejä (baseball, jalkapallo, käsipallo, koripallo, lentopallo, maahockey ja softball, joka ei ole enää mukana vuoden 2012 Lontoon kisoissa).
Talvisista joukkuepeleistä jääpallo on vahvasti ehdolla seuraaviin talvikisoihin Sotshiin vuonna 2014. Kansainvälinen jääpalloliitto FIB sekä me toimijat kansallisissa liitoissamme pyrimme vaikuttamaan siihen, että kansainvälinen olympiakomitea hyväksyy jääpallon olympialajiksi.
Jääpalloa arvostellaan siitä, että tasoerot maiden välillä ovat suuret. Niin on kyllä niissäkin lajeissa, joita Vancouverissa on nähty. En halua sanoa pahaa naisten jääkiekosta, mutta sen tilanne on pitkälti sama kuin jääpallossa: kaksi dominoivaa maata, mutta muuten tasaväkistä.
Kesäolympiakisojen osalta olisi hienoa, jos salibandy saisi olympiastatuksen. Kansainvälisen olympiakomitean tulisi korottaa myös talvikisojen joukkuelajien määrä yhdestä kahteen. Se tarkoittaisi jääpallon ottamista mukaan lajikirjoon.
Joukkuelajit kuvastavat nykyaikaa ja -yhteiskuntaa. Työympäristöt tiimiytyvät, yhteisöllisyyttä korostetaan niin harrastuksissa kuin työelämässäkin ja yksin puurtaminen kuvastaa mennyttä aikaa. Yksilölajeissa etusijalle nousevat hienot urheilijat kuten Simon Amman, mutta hänenkin taustallaan on joukkueellinen muita toimijoita. Yhdessä he mahdollistavat yksilön menestymisen.
Rahaa, rahaa, rahaa...
18.2.2010 / vko 7
Topiantti Äikäs
Finbandy pj
Huono omatuntohan tässä on vallalla, kun en ole Viikon Littaria ehtinyt vielä litistää. Jospa tämä torstaipainos kelpaisi... Omat kiireeni liittyvät lähinnä EU-projektini raportointitehtäviin, jotka pitää toki hoitaa ajallaan.
Kas siitäpä kimposi aiheeni myös viikon epistolaan: rahaa hankkeista. Juu-u, helposti sanottu, mutta miten on toteutuksen laita?
Tänään myös pamahti s-postiin SLU:n LUM, eli Liikunnan ja Urheilun Maailman nettilehti (LUM ei siis tarkoitakaan vain ”Lemin Uima-mummoja”). LUM:ssa on oma osionsa seuratoiminnan rahoitusvaihtoehdoista erilaisten hankemäärärahojen avulla. Sanoisin, että toimintojaan aktiivisesti kehittävissä jäsenyhdistyksissämme näitä sivuja tulee lukea huolella. Toki EU- tai OPM-tuet vaativat myös omarahoitusosuuksia, niiden osalta onkin seurojen aktivoiduttava kunta- ja muun julkisen sektorin suuntaan tai vaihtoehtoisesti yritysmaailman pariin.
LUM:n numero 3/2010 on osoitteessa: www.slu.fi/lum/numero_3_2010/
Yksi tärkeä ja motivoiva rahoitusmuoto nuorisotoiminnan parantamiseksi on seuratoiminnan tuki. Siihen voi perehtyä syvällisemmin osoitteessa www.seuratuki.fi.
Hallituksessa olemme hieman harmistuneena seuranneet sitä, kuinka passiivisesti jääpalloväki hyödyntää tätä Nuori Suomi seuratukea. Hakijoita on hävettävän vähän (2–3 per vuosi), kun kuitenkin tiedetään, että monessa jäsenseurassa kuitenkin tehdään määrätietoista junnutyötä. Juuri niitä toimia em. hanketuella mielellään tuetaan. Ja mitä enemmän jääpalloseurat tukea hakevat, sitä useammat sen saavat. Periaate näissä menee näin: jos hakijoita on 3, niin yksi saa tuen – jos hakijoita on 10, niin 6 saa tukea.
Kannustankin kaikkia seuroja uudistamaan nuorisotoimintaansa siten, että toimintaa hankkeistamalla niille voidaan hakea myös asiaankuuluvaa seuratoiminnan tai muuta tukea.
Uusia yleisöjä
10.2.2010 / vko 6
Topiantti Äikäs
Finbandy pj
Kuten monet ovat parin viime kauden aikana huomanneet, niin jääpallokatsomoissa tapaa lähinnä iäkkäämpiä herrasmiehiä. Yleisörakenne on siis kovin yksipuolinen. Jääpallo kaipaa jo olemassa olevien lajiniilojen lisäksi uudenlaista yleisöä, ”katsojasegmenttiä” kuten sanotaan.
Jääpallo-ottelu on tapahtumana hieman kaksijakoinen. Itse peli (jotka suoraan sanottuna ovat tänä vuonna olleet erittäin jännittäviä seurata) on tietysti pääasia: ainakin niissä otteluissa, jossa olen ollut paikalla yleisö seuraa tapahtumia hyvin tarkasti. Pelin lisäksi ei jääpallo-otteluissa juuri muuta tapahdukaan. Erätauon aikana ei ole yleisökilpailua, oheistapahtumia tai muuta sellaista, joka innostaisi (lisää) yleisöä otteluihin. Tässä meillä on kehitettävää.
Oulun horisontista katsottuna jotain uudistuksia on pyritty tekemään. Ottelut näytetään yleisölle näyttötauluille pienen viiveen saattelemana, jolloin nopeat kenttätapahtumat voi halutessaan tarkistaa pikauusintana. Myös uudenlaisia yleisöryhmiä on pyritty saamaan jääpallon pariin.
Seuraorganisaatioiden kanssa on yleisesti helppo keskitetysti sopia uuden sidosryhmän sponssaamisesta otteluun. Itse olen ollut paikalla kun Oulun yliopiston historian laitoksen väkeä on ollut tutustumassa jääpalloon – tykkäsivät kuulemma kovasti. Perjantaina Pakkalaan saapuu Maantieteen laitokselta kollegoita seuraamaan tätä talvista jääpelien kuningasta.
Myös junnujen saaminen mukaan peleihin on tärkeää. Itse muistan seuranneeni omana junnuaikanani kaikki mahdolliset ottelut Kimpisellä ja myöhemmin Vanhiksella. Niistä peleistä muistan vieläkin joitain tilanteita ja sattumuksia. Eräänkin kerran on porukalla hurrattu Kimpisessä, kun vihreä #11 teki maalin jos toisenkin...
Havaintoja MM-turnausten tuloksista
4.2.2010 / vko 5
Topiantti Äikäs
Finbandy pj
On vierähtänyt muutama päivä jääpallon arvokisaviikosta ja -viikonlopusta. Millaisia huomioita voidaan jääpallon tilasta tehdä?
Ruotsi dominoi jääpallokarttaa. Miesten, P19 ja P15 MM-kullat menivät länsinaapuriin. Samoin P17-ikäluokan PM-kulta päätyi Ruotsiin. Miesten kisoista todettakoon, että Venäjän taitavat yksilöt (Lomanov, Ryantzasev, Obukhov, Svesnikov) eivät luistelleetkaan joukkueena paremmin pelannutta Ruotsia kumoon. Taktinen osaaminen näyttää olevan Ruotsin vahvuus ja heillä on myös pelaajia (mm. Patrik Nilsson, Daniel Mossberg), jotka pystyvät omilla henkilökohtaisilla taidoillaan ratkaisemaan tärkeitä otteluita.
Suomen pronssi oli odotettu tulos, joskin sen saavuttaminen oli kovemman takana tällä kertaa. Kuten todettu jo aiemmin, niin Kazakstan tähtää MM-kisoissa Suomen kaatamiseen ja heidän asenteensa muihin otteluihin on vähintäänkin kummallinen. Onneksi Suomeltakin löytyy luunkovia ratkaisijoita, joista mainittakoon Antti Ekman sekä Mikot Rytkönen ja Aarni. Erityisesti Mikko Aarnin onnistuminen ratkaisupeleissä oli hieno osoitus suomalaisten pelaamisesta loppuun saakka.
P19MM-kisoissa Uljanovskissa Suomi saavutti hienon finaalipaikan. Siitä voimme olla ylpeiltä. Joukkue teki parhaansa ja Venäjän kaataminen välierässä on tärkeä askel suomalaisen jääpallon kannalta. Ruotsi oli tällä kertaa parempi. Joka tapauksessa P19-maajoukkue osoitti omilla otteillaan ja hienolla esiintymisellään, että suomalainen jääpallo ei ole taantumassa.
Porvoossa puolestaan Norjan ja Kazakstanin poisjäännit P15MM-kisoista hieman typisti otteluohjelmaa, mutta sielläkin koettiin hienoja hetkiä jääpallokentällä. Samanaikaisesti käydyt M23-maaottelut Ruotsia vastaan lisäsivät nuorten pelaajien kansainvälistä kokemusta. Sitä tarvitaan edelleen ja M23-tapahtumat saanevat jatkoa ensi kaudella.
Kaikkiaan voidaan sanoa, että matkaa maailman ehdottomaan kärkeen meillä on vielä hieman matkaa. A-maajoukkueen uusi valmennusjohto on mielestäni tehnyt määrätietoista työtä. Myös nuorten menestys antaa voimia nuorisojääpallon kehittämiseen Suomessa. Nuorisojääpalloasiaa on myös uusimmassa Jääpallo-lehdessä, jonka linkki on finbandy.fi:n etusivulla.
Nyt katseet kääntyvät takaisin kotimaiseen Bandyliigaan ja sen jännittäviin loppuratkaisuihin. Myös HT-Bandyn otteita kannattaa seurata tarkasti – pelaahan HTB:n maalilla tämän hetken maailman paras jääpallomaalivahti, Marko ”Macke” Herajärvi.
Kolmen portaan väkeä – haasteita myös Suomelle
27.1.2010 / vko 4
Topiantti Äikäs
Finbandy pj
Moskovan jääpallon MM-kisoissa on nähtävillä edelleen se kehitys, joka on ollut vallalla viimeisten vuosien ajan. Jääpallon ns. A-maat ovat jakaantumassa edelleen kolmen kerroksen väeksi.
Pelattujen otteluiden tulokset osoittavat, että Ruotsi ja Venäjä polkevat omassa luokassaan. Juuri tällä hetkellä meistä muista ei ole vastusta näitä kahta suurmaata vastaan. Venäjän maajoukkue koostuu täysammattilaista, jotka keskittyvät täydellisesti jääpallolle – niin kentällä kuin sen ulkopuolella. Ruotsin vahvuutena on puolestaan taitavien yksilöiden yhteispeli sekä taktinen osaaminen. Myös lajin vahvat perinteet ja niistä kumpuava arvostus niin mediassa kuin taloudellisestikin tekee Ruotsista jääpallon huppumaan.
Toisessa ryhmässä ovat tasavahvat Suomi ja Kazakstan. Meidän maajoukkueemme runkopelaajat ovat ”puoliammattilaisia” Ruotsin Elitserienistä. Kahdesta Venäjän liigan ammattilaisesta mukana on Petteri Lampinen. Sami Laakkonen jätti kisat väliin polvivamman takia. Suomen Bandyliigan pelaajat ovat täysamatöörejä – sanan positiivisessa merkityksessä. Kazakkien joukkue koostuu puolestaan Venäjän ja Ruotsin pääsarjajoukkueen pelaajista, joskin heidän joukkuepelinsä ei ole niin vahvaa kuin Suomen.
Kolmannella portaalla taapertavat Norja ja tällä kerralla USA. Norjan tilanne näyttää huonolta. Joukkue ei juurikaan uusiudu ja taktisesti heidän pelinsä ei yllä Suomen tai Kazakstanin tasolle. USA on puolestaan ”reissussa” lähinnä sen takia, että aiemmin – ja Västeråsissa 2009 paikkansa A-sarjassa säilyttänyt – Valko-Venäjä on heitetty näistä karkeloista kokonaan ulos. Syynä on ollut se, että se ei ole noudattanut kansainvälisen jääpalloliiton, FIB:n, sääntöjä.
Tätä tilannetta voi tulkita myös siten, että kärkimaat Ruotsi ja Venäjä ovat koko ajan ottamassa eroa Suomeen ja Kazakstaniin nähden. Norja ja USA, jossa jääpallosarja muistuttaa lähinnä kotoista Suomisarjaamme (ja Valko-Venäjä) ovat puolestaan jäämässä pelillisesti Suomen ja Kazakstanin kyydistä. Tästä kehityksellä on minun mielestäni vedettävissä kaksi johtopäästöstä.
Ensinnäkin tilanne ei ole hyvä jääpallon kansainvälisen kuvan kannalta. FIB on toiminut aivan oikein kuin mukaan rekrytoidaan uusia jäsenmaita. Mongolia, Latvia ja Hollanti... Intia, Pakista... Armenia. Mutta edelleen kärkimaiden ero muihin on valovuosia – 1/4-valoilla pelaava Venäjä voittaa kovasti tsempanneen USA:n 19–5 MM-kisoissa. Mitähän siitä tulisi jos Venäjä pelaisi Olympialaisissa tosissaan Hollantia vastaan. Tai Intiaa?
Toinen näkökulma koskee suomalaista jääpalloa. Moskovan MM-kisojen yhteydessä on ollut hyvä käydä syvälliseksi meneviä keskusteluja jääpallon tilasta Suomessa. Tähän mennessä näistä pohdinnoista nousee esiin kolme avaintekijää, jotka ovat kaikki sidoksissa toisiinsa: lajin arvostus, (junnu-)valmentajakoulutuksen tilanne sekä olosuhdeasiat.
Ilman lajin arvostusta tarjolla oleva junnuvalmennus ei kiinnosta ketään. Nyt elämme tilannetta, jossa meidän on liitossa ryhdyttävä aiempaa tehokkaammin tarjoamaan koulutusta – kouluttajille. Seurajoukkueissa podetaan pian (ellei jo podeta?) vakavaa valmentajapulaa. Toinen asia liittyy olosuhteisiin. Jääpallohallien myötä saamme mukaan paitsi rahoittajia myös median. Paremman näkyvyyden myötä puolestaan jääpallo lisää kiinnostavuutta – ja arvostusta. Arvostus puolestaan lisää harrastajamääriä ja kiinnostus koulutustoimintaan kasvaa. Kehittyvä koulutustoiminta puolestaan johtaa laadukkaampaan valmennukseen ja pelaajatuotantoon.
On olemassa vaara, että olosuhteiden, valmennuksen ja arvostuksen heikentyessä Suomi menettää asemansa ”kasvattajamaana”, joka sillä on ollut ehkä viimeisen 15–20 vuoden aikana. Se voi tapahtua hyvin nopeastikin. Kokonaisen pelaajapolven kasvattaminen E-junnusta aikuispelaajaksi kestää hieman yli 10 vuotta. Siitä on jo pari vuotta kulunut.
MM-kisoihin valmistautumista
20.1.2010 / vko 3
Topiantti Äikäs
Finbandy pj
Miesten jääpallon MM-kisat alkavat tänä sunnuntaina. Avausottelussa Suomi kohtaa Ruotsin. Maajoukkue valmistautuu kisoihin Bragun leirillä. Joukkue käy yhdessä jäätreenejä ja pitää omia palavereja pelitaktiikoista. Matkalle lähdetään perjantai-iltana Helsingin rautatieasemalta.
Myös muiden maajoukkueiden osalta pitää kiirettä: P19-maajoukkue tekee oman retkensä Uljanovskiin. P17:set matkaavat PM-kisoihin Ruotsiin, Naisten maajoukkue pelaa MM-kisat Norjan Drammenissa ja T17-maajoukke pelaa PM-kisat Ruotsin Norassa.
Myös M23-maajoukkue (entinen ns. B-maajoukkue) ottaa mittaa Ruotsin M23:sista Porvoossa P15MM-kisojen yhteydessä pelattavassa kaksoismaaottelussa. Vaikka Bandyliitto on pieni, niin maajoukkuetoiminta on ainakin pippurista. Kv-tapahtumat ovat hyvää bandypropagandaa.
MM-kisatapahtumista tiedotetaan keskitetysti toimiston kautta. Pekka pitää Helsingin päässä langat käsissään ja koordinoi samalla nuorisokisojen tiedottamista. Moskovan tapahtumista voi raportteja lukea myös finbandy-sivujen kautta.
Toivotan kaikille maajoukkueille menestystä omissa turnauksissaan ja otteluissaan!
Kausi kiivaimmillaan
14.1.2010 / vko 2
Topiantti Äikäs
Finbandy pj
Jääpallokausi käy kiivaimmillaan. MM-kisat niin miesten, naisten kuin nuortenkin osalta lähestyvät, Bandyliigan jatkosarjat pyörivät mielenkiintoisena, junnuturnauksia on joka viikonvaihde eri puolilla ma
