Viikon littari

Viikon Littari

Posted by Anonymous User on 16.11.09

Topiantin pitämä Viikon Littari -palsta päättyy tähän.
Kirjoitukset säilyvät näillä sivuilla määrätyn ajan ja sitten ne arkistoidaan muualle.


Muutoksia ilmassa
25.4.2012 / vko 17
Topiantti Äikäs
Finbandy pj

Nelosen TV-uutiset kertoi viime viikolla, että me suomalaiset emme enää ole niin huolestuneita saati tietoisia ilmaston muutoksesta. Kuulemma muut asiat ‒ taloushuolet, politiikkojen skandaalit ja muut katastrofit, painavat ilmasto- ja ympäristöasiat taka-alalle.

Minua ainakin ilmaston muutos kiinnostaa ‒ ja uskon, että ilmastoasiat olisivat kaikkien jääpalloihmisten kiinnostuksen kohteena. Lajimme kannalta ankarimmat arviot kertovat, että Suomea voi kohdata eteläisen Puolan sääolot myös talvella. Toki siihen kuluu aikaa ja ainakin viime talvet ovat jääpallon kannalta olleet vähintään kohtuullisia.

Mitä olisivat ne toimet, joilla jääpallo voisi vaikuttaa ilmaston muutoksen hidastumiseen? Kukaan ei tietysti ajattele, että bandykenttien tekojäädyttäminen olisi ilmastolle haitalista. Sen sijaan voisimme ajatella vaihtoehtoa, miten vähemmällä energialla pystymme harrastamaan jääpalloa. Siihen vastaaminen on helppoa: Jääpallohallien rakentaminen on ympäristöteko.

Hallit, tai paremminkin ”katetut jääpalloareenat”, säästävät energiaa monesta näkökulmasta. Katetulla areenalla tarkoitan ns. kylmähallia, joiden seinärakenteissa ei olisi eristeitä ja ilmanvaihto oli ns. luomumallia. Katettu areena takaa suojan sateelta ja tuulelta ja tarjoaa myös katsojille paremmat olosuhteet. Otan tässä esille muutamia seikkoja, jotka puoltavat kenttien kattamista ympäristö- ja ilmastonäkökulmasta ajateltuna:

Jäähdytyslaitteisto
… selviäisi hieman kevyemmällä rasituksella syyskauden alkaessa, kun myllyjä ei tarvitse luukuttaa aivan täysillä. Syksyisin bandypaikkakunnilla taistellaan lämpömittarilukemien tulkinnoista ja katettu kenttäalue muodostaisi oman mikroilmastonsa kentän pintaan ja edesauttaisi jään tekemistä pienemmällä energian kulutuksella. Isoin pulma liittyy lämpimään säähän, vesisateeseen ja ennen muuta tuleen, joka ”huuhtelee” jäähdytyslaitteistolla tehdyn kylmän pois kentän ja muodostuvan jään pinnalta. Katetulla areenalla tätä ongelmaa ei ole. Sama juttu keväällä: katon alla kentälle muodostuu oma ”pienoisilmastonsa”, jolloin aurinko-armaan säteet eivät sulata jäätä rajojen ja mainosten kohdalta. Keskitalvella jäähdytyslaitteistoa tuskin tarvitsisi edes pitää päällä.

Lumen kärräys
… vähenisi dramaattisesti ja kenttähuolto saavuttaisi merkittäviä säästöjä polttoaine- ja laitekulujen pienentymisen kautta. Katetun areenan alla ei sada lunta ja jäänhuolto sujuu jäänhoitokoneella. Toki tekojää aina tuottaa jäähilettä ja hoitokoneen kippaamia lumia voitaisiin käyttää urheilualueiden ensilumen latujen tekemiseen. Vähentynyt kentän auraaminen traktoreilla ja lumen siirtäminen pois kenttäalueilta vähentää fossiilisten polttoaineiden kulutusta ja parantaa ilmanlaatua kenttien välittömässä läheisyydessä.

Valaistus
… hoituu katetun areenan alla merkittävästi edullisemmin kuin isoilla ulkotekojääkentillä. Ruotsalaisten toteuttamien hallien valaistusolot ovat esimerkillisiä ja vastaavat lähinnä samankokoisten sisäurheiluhallien valaistusoloja. Jättimäiset suurjännitevalotornit poistuvat katettujen areenoiden myötä kokonaan ja saattaapa se sopia myös joidenkin esteettistä kaupunkikuvaa ja maisemasilhuettia arvostavien silmään paremmin.

Ja tähän lisäksi täytyy myös lisätä, että katetun areenan myötä jääpallon kiinnostavuuden ja harrastajamäärien kasvaessa ehkä paine muuhun (kunnallisen) urheilupaikkarakentamiseen kevenee. Lasten ja nuorten ikäluokat ovat suhteellisen samankokoisia vuodesta toiseen ja lasten liikuntaharrastusmahdollisuuksien kaventuminen on haaste liikuntapaikkojen toteuttamisen kannalta. Jos kaikki haluavat vain pelata lätkää, niin se tarkoittaa sitä, että lätkähalleja pitää olla kohta joka kaupunginosassa. Potkupallon osalta tämä kehitys on jo toteutumassa siten, että koulujen urheilukentät alkavat pian olla tekonurmikenttiä.

Olen varma, että katetut jääpalloareenat parantavat myös aikuisten edustusjoukkueiden tilannetta: parantuvat harrastusolot parantavat itse tuotetta ja siten väistämättä parantaa seurojen taloudellista asemaa. Koska ihmiset eivät ole enää valmiita seisomaan ulkoilmassa (paitsi Mikkelissä, katsojakeskiarvo yli 800!), niin tähän on reagoitava. Miksi pitäisi seisoa ulkona katsomassa peliä, kun erilaisia kattamisratkaisujakin on olemassa?

”Täältä tähän”

Näiden Littari-tekstien kirjoittaminen on ollut vaihtelevaa ja kiivaimman bandykauden aikana kirjoittamisen tahtini on harventunut. Osin siihen on inhimilliset syynsä, osin kyse on ollut siitä, että olen saanut näistä teksteistä kovin vähän palautetta. En tarkoita, että keskustelupalstoilla pitäisi käydä leimuavaa keskustelua näiden pikkujuttujen perusteella. Arvelen kuitenkin, että jääpalloväki on kovin ujoa tai vaatimatonta ja ehkä siksi ei tuo omia näkemyksiään esiin.

Tämä on ollut minulle pieni yllätys ‒ kuitenkin. Lähdin Littaroimaan siitä ajatuksesta, että jääpalloväessä on aktiivisia, aikaansa seuraavia ja keskustelualttiita henkilöitä, joilla on avoin asenne lajia kehittävää keskustelua ja kehittämistyötä kohtaan. Nyt kovin paine jääpallotyöstä kohdentuu liittohallitukseen ja tietysti myös liiton toimistoon. Hallitus ei kyllä ole se foorumi, jossa asioita työstetään, valmistellaan ja keskustellaan läpi. Se tulisi tapahtua valiokunnissa. Viime keväänä hyväksytty SJPL:n Tavoiteohjelma 2011‒2015 tähdentää juuri tätä ja sitä tulisi mielestäni jatkossakin vahvistaa. Se korostaa valiokuntien asemaa liiton toiminnoissa ja hallitustyö voi siten keskittyä asioiden toimeenpanoon ja asioista päättämiseen.

Tämä jää minulta viimeiseksi pj:n Viikon Littariksi. Itselleni ”littari” (eli ns. litistyslyönti, jossa palloa ikään kuin litistetään jäätä vasten) tuli tutuksi jo 80-luvun alussa. Naapurissamme asui Ruotsalaisen Jari, joka B-junnuikäisenä opasti meitä nuorempia poikasia littaamaan. Siriuksen extra-prima oli siihen kuulemma paras. Nyt on tullut iskettyä tällaisia litikäisiä, seuraavaksi isketään seuratoiminnan ja nuorten Traning Camp- ja maajoukkuetoiminnan suuntaan.


Jääpallo on Talviklassikko, onko muita?
14.3.2012 / vko 11
Topiantti Äikäs
Finbandy pj

Jääpallokausi huipentui viime ja edellisviikonloppuina. Mestarit, mitalistit ja sijoitukset ovat selvillä. Omalta kohdaltani haluan vilpittömästi onnitella Suomen mestareita eri sarjoissa!

Miesten Suomen mestaruus meni odotetusti, ansaitusti Mikkeliin. Anteron, Kimmon, Empun ja koko Kamppariheimon paljasta iloa ja liikutusta (sekä uutta hiustyyliä!) on hieno seurata. Itse näin kauden aikana kaksi Kamppareiden peliä. Se näytti hienolta, tyylikkäältä, kurinalaiselta ja samaan aikaan luovalta. Kimmo Huotelinia ei turhaan kutsuta parhaaksi Suomessa pelaavaksi jääpalloilijaksi. Onnea Kampparit!

Onnea naisten Suomen mestarille Lappeenrantaan ja Veiterälle! Raskas kausi on takana ja nyt on aika nauttia mestaruudesta. Botnia voitti Nuorten Bandyliigan, onnea Helsinkiin ja Ogeliin! Muut poikien ja tyttöjen mestaruudet jaettiin Itä-Suomen, Helsingin ja Oulun kesken. Kaikissa mestarijoukkueissa on tehty kauden aikana hyvää työtä ja voitot tuovat ison palkinnon tuosta työstä – niin pelaajille kuin vanhemmille ja valmentajille ja muille seuratyössä mukana oleville tahoille.

Kauden päätyttyä vedetään yhteen kulunut talvi ja ryhdytään valmistelemaan uutta. Kautta 2012–13 suunnitellaan eri porukoissa jo täyttä höyryä, myös SJPL:ssa.

* * *

Seuraavassa olen pohtinut suomalaista jääurheilun tulevaisuutta henkilökohtaisesti ja se ei ole SJPL:n kanta asiaan. Kyse on lähinnä keskustelun avaamisesta:

Kausisuunnitelmien lisäksi ilmassa on suurempiakin asioita: OKM:n hallinnoiman valtionapujärjestelmän jakoperusteiden muutos on ajamassa lajiliittoja isompiin yhteenliittymiin ja liitot ovat alkaneen hakea kumppaneita toisistaan.

Pienten ja keskisuurten liittojen fuusiot ovat pian todellisuutta. Meitä lähimpänä olevat jää- ja mailapeliliitot, ringette ja kaukalopallo, pohtivat tosissaan yhdistymistä. Jääpalloliitto on ollut mukana näissä keskusteluissa ja olemme hyvin tietoisia OKM:n linjauksesta tiivistää lajiliittojen yhteistyötä ja ohjata lähellä toisiaan olevia liittoja yhdistymään.

Hiljattain myös huippu-urheilun muutostyöryhmän jäsen Mika Kojonkoski (esim. TV1:n A-Studio, ma 12.3.) on käyttänyt reippaita puheenvuoroja järjestörakenteen tiivistämisestä – joko Norjan mallin mukaisesti tai keksimällä jokin kotimainen sovellus asiaan.

Lisenssipelaajien määrällä mitattuna fuusioituvat lajiliitot ”kasvavat” OKM:n silmissä ja saavat todennäköisesti enemmän valtionapua – ehkäpä myös joitain yhdistymisporkkanoita. Se, millä kriteereillä valtionapu jaetaan yhdistyneen liiton sisällä eri jaostoihin tai toimijaryhmiin, on toinen asia. Fuusiot tuovat varmasti synergiaetuja hallinnon, toimistotehtävien, koulutusjärjestelmän ja ehkä valmennustoiminnan osalta, mutta pelaajille ja joukkueille ulottuva rahanjako on eri juttu.

Vaan mikä olisi sopiva kumppani jääpallolle? Kaukis ja ringette sopivat peliareenan osalta hyvin yhteen. Heillä on varmasti myös yhteinen huoli olosuhteista ja kaukalojään riittävyydestä kaikille harrastajille. Jääpalloa ei pelata kaukalossa ja ulkokentät puolestaan eivät enää tunnu olevan riittävä resurssi muille kuin puulaakipeleille.

Pitäisikö meidän jäällä harrastavien lajiliittojen nähdä asia isompana kokonaisuutena ja pohtia kokonaan uutta järjestönäkökulmaa, jossa jäällä pelattavat ja harrastettavat lajit voisivat olla yhdessä?

Suomen Jääurheiluliitto voisi koota yhteen jääpallon, pika- ja taitoluistelun, kaukalopallon ja ringeten harrastajat yhteisen sateenvarjon alle.

(Jääkiekko menestyköön omassa lajiliitossaan: kiekon erinomaisuus perustuu erilaiseen businesslogiikkaan ja Suomen suosituimpana urheilu- ja liikuntalajina kiekkoväki tuskin meitä pikkuliittoja haluaakaan mukaan jakamaan kakkuaan.)

Suomen Jääurheiluliitto saavuttaisi taatusti synergiaetuja toimistotehtävien (vuokrat, taloushallinto, lisenssiasiat jne.) sekä koulutus- ja laji-informaation osalta. Näiden liikuntamuotojen osalta kaikki lähtee luistelusta ja siitä, että saadaan uusia lapsia mukaan luistelemaan jääkentille, niin sisälle kuin. Jääurheiluliitto voisi parhaimmillaan koordinoida eri lajien edustavuutta koululiikunnassa, olosuhdeasioita sekä vaikkapa lajikohtaisia mediasuhteita. Suomen Jääurheiluliiton jäsenjärjestöjä olisi useampi sata, ja nyt pienten lajiliittojen uhka vähäisestä jäsenyhdistysten määrästä väistyisi varmasti.

Olosuhteiden osalta törmätään tietysti heti siihen, että pikaluistelu, jääpallo ja kaukalolajit vaativat erikokoisen jääalustan. Itse asiassa tämä ei tarkasti ajateltuna pidä paikkaansa: kaikkien luistelulajien osalta kentän koko on miltei sama aina P11-junnuikäluokkaan saakka, eli pienen kentän pelit sallivat hyvin eri lajien samalla kentällä. Ison kentän peleissä tilanne on tietysti toinen, mutta tähän ei pidä takertua ja käpertyä: erilaiset monitoimiareenat, hallit ja muut ratkaisut ovat paljon todennäköisempiä kuin se, että joka lajille pitäisi tehdä omat suorituspaikkansa. Mitään patenttiratkaisua eri paikkakuntien liikuntapaikkarakentamiseen tämä ei luonnollisesti tarjoa ja olosuhdenäkökulmaa onkin pohdittava paikkakuntakohtaisesti.

Sitä en tietysti voi sanoa, onko yllä oleva esitys helppo niellä kovasti omiin poteroihin kaivautuneiden liitto- ja lajitoimijoiden osalta. Asiaa kannattaisi kuitenkin pohtia viileän rauhallisesti ja miettiä sitä, miten saadaan uusia harrastajia muiden jäälajien kuin kiekon pariin – voisiko tämä lajiliittofuusio olla yksi mahdollinen tapa edistää monipuolista jääurheilua pitkäjänteisesti maassamme?

Jääpallo on talviklassikko – tämän iskulauseen olen lainannut oululaiselta urheilun monitoimimieheltä, Raine Pernulta. Voisiko ajatella viisaasti niin, että kaikki muutkin jäälajit ovat talviklassikoita, joilla on sijansa urheilevan nuorison keskuudessa? Jääpallon, kuten muidenkin jäälajien, harrastaminen lisää lasten ja nuorten liikunnallisuutta, parantaa motoriikkaa ja tarjoaa hyvät valmiudet elinikäisen luisteluharrastuksen omaksumiselle. Pontti on siinä, että kylän kaikkien lasten ei välttämättä tarvitse mennä kiekkoseuraan, vaan luistelemaan pääsee ja ehtii myös muiden jäälajien parissa. Yhteinen Jääurheiluliitto voisi hyvin nostaa näitä asioita voimallisemmin yleiseen keskusteluun.

Laajan lajiliiton hallitsevana piirteenä tulisi olla tasa-arvoinen suhtautuminen kaikkiin jäälajeihin harrastajien ikää ja sukupuolta erottelematta. Ringette on profiloitunut tyttöjen ja naisten kaukalopeliksi, samoin jääpallo sopii erinomaisesti tyttöjen ja naisten liikuntaharrastukseksi. Kaukalopallolla on kilpaurheilun lisäksi selvä profiili ikämies- ja työpaikkaliikuntana. Pikaluistelu ei ole vain yksisuuntaista kentänkiertoa vaan siihen liittyy short track, retkiluistelu ja esimerkiksi monipuoliset lasten luistelutapahtumat ja -koulut. Voisivatko nämä kaikki mahtua saman lajiliiton alle? Jääpallolla on vahvuutensa kansainvälisessä toiminnassa, joka esimerkiksi kaukalopallolta puuttuu. Myös poikien ja tyttöjen nuorisomaajoukkueet ovat sitä nuorten kansainvälistä toimintaa, jota OKM uusissa linjauksissaan painottaa.

Suhteellisesti vaatimattomampien valtionapujen vipuvaikutus voisi olla suurempi yhteisessä jäälajien lajiliitossa kuin erikseen.

Toki jääpalloväellä on muitakin mahdollisuuksia: voisimme esimerkiksi esittää, että pyritään yhteen eri mailapelien kanssa: jääpallon, salibandyn ja vaikkapa maahockeyn välillä voisi olla mielenkiintoista rakentaa lajiyhteistyötä? Entä palaaminen vanhaan – noinkohan Palloliitto ottaisi jääpallon mukaan talvisen palloilulajin erityisjaostoksi?

Kevät on kehittämisen aikaa. Mitä mieltä olette?



Positiivista pöhinää!
7.11.2011 / vko 45
Topiantti Äikäs
Finbandy pj

Aivan aluksi esitän pahoitteluni, etten ole syksyn aikana ollut kovin aktiivinen tällä Littari-palstalla. Kausi on alkamassa, ja nyt täytyy tähän(kin) asiaan kiinnittää huomiota.

Kaikenlaista aktiivisuutta on ilmassa: Bandyliigainfo koittaa jo ensi viikolla, tiistaina 15.11., ja Jääpallon pääsarja pyörähtää käyntiin sen jälkeen lauantaina ja sunnuntaina.

Lämmin syksyn on harmillisesti lykännyt joukkueiden pääsyä ulkojäille, mutta ehkä jo tulevana viikonloppuna Varkaudessa otellaan perinteinen junnuporukoiden Keveka-turnaus. Ja onpa turnauksia jo ollut: Lappeenrannassa kohtasivat FIB Old Boys -koitoksessa veteraanit. Tapahtuma oli hieno osoitus lappeenrantalaisten aktiivisuudesta lajin hyväksi. Tunnelmapaloja voi käydä katsomassa Veiterän sivuilta, jossa on nähtävänä bandykuvaaja Yrjö Utin mainioita otoksia turnauksesta.

P13- ja P15-ikäisten Training Camp -tapahtumien valmistelut ovat hyvällä mallilla. Pelaajavalinnat ovat viittävaille valmiit ja leiriaikatauluja hierotaan kuntoon. Loppiaisviikonloppu Jyväskylässä on varmasti monelle nuorelle mieleenpainuva tapahtuma.

Miesten maajoukkueen Kazakstanin MM-kisojen eteen tehdään kovasti työtä. Liittohallitus on valjastettu kovaan varainhankintaan ja uskon, että saamme hyvän tuloksen aikaiseksi. Pelaajat ja valmennusjohto hoitavat varmasti oman tonttinsa hyvin. Myös muut maajoukkueet suuntaavat toimintaansa jo tuleviin arvokisakoitoksiin.
A-maajoukkuetta ollaan brandaamässä Jalopeura-ryhmäksi. Jääpallon maajoukkue kantaa harteillaan pitkää suomalaisen talviurheilun menestysperinnettä ja tarjoaa yhteistyökumppaneille uusia avauksia paitsi kansainvälisen myös kansallisen näkyvyyden kannalta.

Jääpallon arvo lasten ja nuorten luistelutaidon kehittäjänä on hiljalleen menossa jakeluun myös muissa lajeissa. Oulussa esimerkiksi paikallinen kiekkoporukka on varannut jääaikaa tekarilta aiheella ”Luistelua ja jääpalloa”. Ison jään viehätys ja tila ovat iskemättömiä etuja meidän lajille. Jääpallossa luistelutaitonsa hankkineet nuoret menestyvät myös kiekkopuolella. Meidän ei tarvitse nöyristellä asiassa lainkaan.

Olosuhdepuolella haasteemme ovat edelleen suuria. Kuvaannollisesti voisi todeta, että haasteet ovat Jääpallohallin kokoisia. Lämpimänä pysynyt syyssää sen todistaa: tekojäätä ei saada aikaiseksi edes tekojääkentille sateiden ja lämpimien tuulien takia. Säätieteilijät ennakoivat meille Keski-Puolan olosuhteita tulevaisuudessa ja se ainakaan helpota ulkojäiden tekemistä.

Kohti uutta kautta kuitenkin mennään jo kovaa vauhtia – ja hei! Tosi terävillä luistimilla!



Anttisen ja Hopun urotyö
20.9.2011 / vko 38
Topiantti Äikäs
Finbandy pj

Tänään tiistaina 20.9.2011 julkaistiin Pekka Anttisen ja Tuomas Hopun jääpallohistoriikki ”Vuosisata jääpalloa. Mestareita ja pelimiehiä 1908–2011”. Teoksessa käydään läpi koko kansallisen kilpailutoiminnan historia ensimmäisestä SM-turnauksesta viime kevättalveen saakka. Teos on merkittävä saavutus suomalaisen urheiluhistorian alalla.

Anttisen ja Hopun teos paaluttaa jääpallon aseman suomalaisen joukkueurheilun kärkeen. Ensimmäinen joukkuepelien SM-titteli ratkottiin Helsingissä helmikuussa 1908 nimenomaan jääpallossa. Samana vuonna saatiin leivottua myös ensimmäinen jalkapallomestari, mutta sen aika koitti vasta myöhemmin loppukesällä. Jääpallo oli ja on siis ensimmäinen, jossa juhlittiin Suomen mestaria, joka oli Polyteknikkojen urheiluseura.

Teos toimii tulkintani mukaan kahdella tasolla. Toisaalta se kertoo kansallisen kilpailutoiminnan ison kaaren historian hämärästä ja mustavalkoisten valokuvien maailmasta tähän päivään. On upeaa seurata lajin dominoinnin painopistettä milloin etelän, milloin idän ja pohjoisen suuntaan. Toisaalta kirjan rikas henkilökavalkadi juoksuttaa lukijan eteen monia kentällisiä pelimanneja, joita voi seurata vuodesta toiseen tilastojen sekä rikkaan kuvituksen kautta. Anttinen ja Hoppu pitävät lukijan mielenkiintoa yllä osuvalla tekstillä sekä eri aikakausiin sopivilla tekstiosilla, jotka on jäsennelty hyvin ja lukijaystävällisesti.

Historiateos kertoo myös realismista, joka meidän nykytoimijoiden on muistettava. Vuoden 1928 kohdalla huomaamme, että esimerkiksi Oulun Palloseura on joutunut luovuttamaan jo tuolloin sarjapaikkansa. Vuonna 1930 kiusana on ollut leuto talvi, joka on estänyt pelien alkamisen suunnitellusti. Vuoden 1978 otsikko kertoo paljon: ”Tekojää siivittää HIFK:n Suomen mestariksi”. Tästä tietysti opimme sen, että seurojen luopumista sarjasta on tapahtunut jääpallon pitkän keston historiassa aiemminkin, laji on edelleen säiden armoilla ja uudet olosuhteet eli mahdollinen jääpallohalli tulee olemaan avaintekijänä 2010-luvun menestysreseptiä ennakoitaessa.

Pekka Anttinen ja Tuomas Hoppu ovat kirjoittaneet alkutahdit jääpallon seuralle 100-vuotiselle uralle! Kiitos teille, Pekka ja Tuomas!


Suomalaisesta (jääpallo-) keskustelukulttuurista
15.9.2011 / vko 37
Topiantti Äikäs
Finbandy pj

Suomessa on hieno asua. Maassamme on perustuslakiin perustuvat ilmaisu- ja sanavapaus. Jokainen voi ilmaista mielipiteensä vapaasti. Myös jääpallon ympärillä käydään aika-ajoin kiintoisaa keskustelua.

Yksi viimeaikainen esimerkki tulee täältä Oulusta. Kaupungissa on tiedostettu tarve uuden tekojään rakentamiseksi. Kentästä tulisi alustavien esitysten mukaan katettu. Sen sisään mahtuisi 400 metrin pikaluistelurata.

Tässä kohtaa jääpalloväki innostuu: vihdoin saadaan halliolosuhteet myös jääpallolle. Mutta, eipäs hätäillä. Tekojääkentän keskelle on kaavailtu kahta kiinteää jääkiekkokaukaloa. Myös ne tulevat tarpeeseen, tämä on täysin selvä asia.

Näiden tietojen pohjalta paikallisessa lehdessä nousi keskustelu, jossa lajiamme oltiin jo lopettamassa tarpeettomana. Syynä olisi se, että sillä ei ole harrastajia. Samaa lääkettä tarjottiin pesäpallolle. Huh.

Oululaiset jääpallotoimijat niin Luistinseurasta kuin Suomisarjan UIFK:sta ja Lennex BK:sta halusivat puuttua keskusteluun ja itsekin olin liiton puolesta asiassa mukana. Laadimme jämäkän tekstin, jossa tunnistimme jääresurssitarpeen niin pikaluisteluun kuin kiekkoon, ja tarjosimme jääpallon puolesta toisenlaista tulokulmaa asiaan: Pakkalan tekojään kattaminen on taloudellisesti ja toiminnallisesti paras vaihtoehto parantaa jääpallon olosuhteita samalla kun luistelijat ja kiekkoväki ovat saamassa omia olosuhteitaan kuntoon. Kirjoitus oli varsin neutraali ja pyrimme näkemään liikuntapaikkakehittämisessä erilaisia näkökohtia.

Tämän jälkeen kuranheitto jatkui lehden yleisöpalstalla: Aiemmin mm. liiton hallituksessa toiminut henkilö kertoi kantanaan, etteivät jääpallon harrastajat tarvitse mitään parannuksia lajinsa olosuhteisiin. Hänen mielestään nuorten liikunta- ja urheilutoimintaa tulisi ohjata vain suosittujen lajien kuten skeden ja snoukan suuntaan.

Suomessa jokaisella ihmisellä on oikeus mielipiteensä. Sitä pitää arvostaa (ei välttämättä mielipidettä vaan vapautta ilmaista niitä). On kuitenkin erittäin ikävää, sanoisinko raukkamaista, että julkisessa keskustelussa esitetään arvioita jääpallon (tai muunkaan lajin) tilanteesta ilman, että ei tunneta tosiasioita. Tiedämme kyllä, että jääpallo on pieni urheilulaji, mutta sillä on vankka kannatuspohja. Uusien harrastuspaikkojen ja -kenttien myötä tuo pohja voi vain kasvaa.

Olen aivan varma, että kun jollekin paikkakunnalle saadaan toiminnallisesti fiksu jääpallohalli, niin laji saa nopeasti satoja uusia nuoria harrastajia. Halliresurssin myötä jääpalloa voidaan suunnata nykyaikaan myös liiketaloudellisesti tarjoamalla leiritys- muita vaihtoehtoja ulkomaisille joukkueille. Potentiaalisia paikkakuntia nykyisten tekojäiden kattamiseen on muitakin kuin Oulu. Voi sanoa, että Lappeenrannassa, Varkaudessa ja Porissakin nykyisen tekojään kattaminen on realistinen vaihtoehto parantaa lajin olosuhteita.

Jääpalloa voi dissata monin tavoin, mutta tämä menee jo yli minun ymmärrykseni: jääpalloa ei kuulemma kannata harrastaa, koska se ei mahdollistaisi kansainvälistä kanssakäymistä. Kattia kanssa! Jääpallo on siitä mahtava harrastus, niin harrastaja- kuin huipputasollakin, että se mahdollistaa nuorten täysipainoisen kouluttautumisen eri koulutusasteilla, joiden kautta nuoren kansainvälistyminen on paljon laajempaa kuin pallon potkimista tai sen heittämistä. Jääpallo on enemmän, Bandy is more.

Luotan siihen, että jääpallon parissa toimivat ihmiset arvostavat muita lajeja. Oman toiminnan arvostusta voi lisätä fiksulla ja oikealla tiedottamisella. Juupas–eipäs-keskustelu kuuluu pikkulasten hiekkalaatikkoleikkeihin eikä järkevään debattiin monipuolisen ja moniarvoisen liikunta- ja urheilukulttuurin kehittämisestä.

Noh, omalta osaltani jätän aiheen käsittelyn tähän. Siitä olen lievästi sanottuna harmistunut, että lajimme ankarimmat kriitikot tuntuvat olevan entisiä eli vanhoja jääpalloilijoita – niitä harmaapäisiä äijiä, jotka elävät vahvasti menneisyyden juoksuhaudoissa. Modernille, eri urheilulajien väliselle keskustelulle sekä jääpallon kehittämiselle tuollaiset asenteet ovat vieraita.


Tehoa jääpalloviestintään: joukkueet, seurat ja liitto huom!

5.9.2011 / vko 35
Topiantti Äikäs
Finbandy pj

Pitkin puheenjohtajakauttani olen ollut huolissani jääpallon mediakuvasta. Olen varma, että tämä huoli on meille jääpallotoimijoille yhteinen. Viime vuosina olemme saaneet jääpalloaiheisia uutisia mukavasti esille ja uusia mediatoimintoja on tullut mukaan. Jälkimmäisestä mainittakoon HIFK:n bandy-tv:n mainiot toimijat.

Näin kauden lähestyessä myös jääpalloaiheiset uutiset ovat tihentyneet ja seurat ovat tiedottaneet joukkueiden kuulumisia. Tänä vuonna jääpallouutisointia on ollut varsin vähän seurojen suunnalta ja myös YLE:n jääpallolle varattu keskustelupalsta on ollut hiljainen.

Pitäisikö asiasta huolestua? Kyllä ja ei. Kyllä siinä mielessä, että lajin näkyminen mediassa ja keskusteluissa on tärkeää koko kauden ajan. Rohkaisenkin kaikkia jääpalloihmisiä nyt pohtimaan omaa panostaan joukkueen, seuran sekä lajin yleiseen mediakuvaan. Esimerkiksi YLE:n sivuilla käydyt keskustelut ovat olleet sekä asiantuntevia että kiinnostavia, suorastaan viihdyttäviä.

Seurojen osalta kannustaisin siihen, että jokaisesta joukkueesta vastuutetaan henkilö pitämään huolen joukkueiden www-sivuista. Ideaalitilanne olisi, jos seuran lipun alla olevista joukkueista jokainen pystyisi tarjoamaan jääpallon uutisaiheita seurojen sivustoille. Vähimmäisvaatimus on, että seuran edarin kuulumiset tulevat näkyvästi esille.

Siinä mielessä en ole huolissani tilanteesta, koska tiedän, että liiton Viestintävaliokunta on aktivoitunut ja ryhtyy nyt todenteolla tekemään jääpalloa tunnetuksi. Valiokunta kokoontui viime perjantaina ja tapaamisessa käyty keskustelu oli innostunutta ja innostavaa. Meillä on luvassa hyviä viestinnällisiä asioita koko kauden ajalle. Viestinnän tarkoitus on tukea markkinointia ja tehostunut tiedottaminen edesauttaa myös varainhankinnan kehittämistä.

Liitto tulee myös hieman tarkastamaan omaa viestintäänsä. Jääpallokirjan asema on tärkeä ja sitä pyritään kehittämään viestinnällisenä tuotteena paremmaksi. Kirja on jääpallon vuotuinen ”epistola”, jonka tilasto-osilla on jo historiallista arvoa. Jääpallolehden painopiste siirtynee entistä vahvemmin verkkoon. Näin voimme palvella paremmin sekä jääpallon harrastajia, jääpallosta kiinnostuneita tahoja sekä mediaa.

Viestinnän kehittämiseen kuuluu sekin, että Littaristina minä opettelen tämän Weblog-toiminnon käyttämisen kunnolla. Saas nähdä onnistuuko se...?


Jääpallo ja postmoderni aikamme

23.8.2011 / vko 34
Topiantti Äikäs
Finbandy pj


Olenpa tässä miettinyt paria asiaa: mikä asema liikunnalla on yhteiskunnassamme ja millaisena urheilun asema näyttäytyy osana yhteiskunnallista kehitystä? Pohdiskeluni taustalla on pari havaintoa, jotka koskevat viimeaikaista yhteiskunnan muutosta.

Monessa eri yhteydessä on osoitettu, kuinka totutut rakenteet ovat pirstoutuneet hajanaisempiin osiin. Puhutaan ilmiöiden ”fragmentoitumisesta”.

Hyviä esimerkkejä tästä ovat mm. politiikka, tiedonvälitys (media yleensä) sekä erilaiset alakulttuurin ilmiöt. Kaikkia näitä määrittelee jo vuosia sitten seuraava tilanne: suuret kertomukset ovat hajonneet osaksi pienempiä tarinoita. Enää ei ratkaise se, ”kenen joukoissa seisot” vaan se, kuinka monta Facebook frendiä sinulla on, mihin virtuaali tms. -yhteisöihin kuulut.

Arkkitehtuuri, taide, yhteiskuntatiede, globaali talous ja muut arkeemme vaikuttavat asiat ovat kokeneet postmodernin käänteen. Sen myötä tyylejä yhdistellään, laaditaan hypertekstejä ja luodaan hybriditeoksia, joiden merkitysrakenteet avautuvat eri tavoin eri yleisöille. Selvärajaisia kohderyhmiä ei enää ole, vaan ainoastaan faneja, jotka liikkuvat sujuvasti asiasta, seurattavasta ilmiöstä, tapahtumasta tai fanitettavasta henkilöstä toiseen.

Uusi aikamme synnyttää uutta: uusia medioita, median muotoja, uusia laitteita tai kulttuurisia ilmiöitä, sekä niitä seuraavia heimoja. Politiikassa, kuten olemme nähneet, vanhoja teemoja kierrätetään uusissa kuosissa ja kokoomuslaista pressaehdokasta on jo markkinoitu työväen presidentiksi (sinänsä nerokas koukku) – millainen postmodernismin aalto onkaan iskenyt tähän jäyhään ja yhden totuuden valtakuntaan...

Noh, entäpä sitten liikunta ja urheilu? Postmoderni aikamme on muuttanut yhteiskunnallisia asenteita ja toimintatapoja. Onko urheilumaailma pysynyt muutoksessa perässä?

Pelkään pahoin, että liikunnan ja urheilun isossa kuvassa ei välttämättä ole oikein tajuttu, missä tässä (länsimaisessa, globalisoituvassa) yhteiskunnassa mennään. Urheilumme kärsii kriisistä huippujen hiipuessa piirinkunnalliselle tasolle ja urheilun järjestö- ja seuratoiminta on ollut täysin valmistautumaton urheilussa tapahtuneeseen liiketoiminnan ja talouden merkityksen kasvuun harrastustoiminnassa.

Tämäkö on urheilumme koko kuva: Ykkösuutinen on se, onko SUL menetellyt keihäsvalinnoissa oikein vai väärin. Hiihtäjät ovat jääneet DDR:n tasolle omissa taistoissaan (DDR lakkautti itse itsensä yli 20 vuotta sitten, joka on nykyisin paljon pidempi aika kuin 20 vuotta sitten). Pääsarjafutiksessa kymmenkunta kaveria Afrikasta panee koko pakan sekaisin, sotkee lajin luotettavuuden ja pääsarjabisnes on paniikissa.

Kaksi tai kolme valtalajia kahmii nuoret harrastajat omiin piireihinsä. Lajit hallitsevat mediaa mielin määrin ja uusintavat illasta toiseen uskottavan tuntuista ajatusta siitä, että suomalaiset edustavat huippua. Kiekossa tulosten valossa näin onkin, ja on ollut aieminkin: Raimo Summasen johtama leijonalauma voitti World Cupin hopeaa 2004 ja Olympiakisoissa 2006 vain ruotsalaiset kiekkoammattilaiset olivat etevämpiä. (Mutta miksi, oi miksi!, MM-kultajoukkueen juhlinta oli kuin suoraan Kumpujen yöstä, suoraan ajasta, jonka olemme jo onnellisesti jättäneet taaksemme kuin Esa Saarisen lanseeraamat voimakaskuvioiset silkkisolmiot?)

Futis on puolestaan HJK:n ajoittaista taksin katolla vilkkuvasta valopilkusta huolimatta kaameassa tilassa. Suomisarjan potkupallo ei kiinnosta enää yleisöä ja eikä kohta sponsoreitakaan. On aivan oikein, että Veikkausliiga leikkaa liikajoukkeita liigasta. Pienessä maassa, jossa junioreiden lahjakkuutta on tarjolla rajoitettu erä, ei voi nousta laajaa huippujen ryhmää. Espanjassa (n. 47 miljoonaa asukasta) tilanne on toinen, samoin lajikulttuuri.

Mitä tapahtuu lasten ja nuorten urheilussa? Suurlajien, kiekon, futiksen ja erityisesti säbän pelaajamäärät kasvavat. Kuitenkaan suomalaisten lasten lukumäärä ei minkään laskuopin mukaan kasva suhteellisesti samaa tahtia. Lasten ja nuoren urheilussa olemme tilanteessa, jossa suurlajit pitävät yllä ”Suurta Kertomusta”. Siihen liittyy ehdoton lajieetos, jossa vain yksi laji voi olla voittaja – muiden kustannuksella. Kiekkoliitto on aiheellisesti huolissaan, ettei Suomesta löydy enää kentällistä pelaajia, jotka draftataan NHL:n ensimmäisellä kierroksella. Missä ovat Litin bläägienjälkiä kulkevat uudet Champions League-sankarit? Heinäpään hallissa treenaamassa poikittaisella kentällä? Onko tukka hyvin, näkyvätkö uudet kengät naapurikentälle? Ovatko suomalaiset lapset ja nuoret vieraantuneet ulkoilmasta?

Katkeraa vuodatusta pienlajin suunnalta? Ehkä niinkin, mutta ennen muuta nyt pitäisi herätyskellojen soida. Missä on yhteiskuntaamme piiskaavan fragmentoitumiskehityksen anti urheiluelämälle? Miksi urheiluelämässä pidetään kiinni linnakkeista, jotka eivät ole tästä ajasta? Emmekö näe aidosti ympärillemme vai ovatko menestyspaineet ulotettu lasten urheiluun saakka?

Nykyinen suomalainen urheiluskene on kuin kuvamme kankeasta ja yhden totuuden Nokia-Suomesta. Nokiaakin on varmaan jossain kuppilakeskusteluissa moitittu brezneviläiseksi. Haluammeko me olla sellaisia? Onko tämä todellakin yhden (tai tässä tapauksessa kahden, kolmen) totuuden maa, jossa moniarvoisuus, erilaisuus sekä uuden kokeminen ja kokeileminen sekä onnistumisen ilo jää armotta massan jalkoihin?

Entä mikä on jääpallon asema tässä maailmanmenossa? Huh.

Postmodernin ilmiöihin liittyy yksilöllisyys: haluamme, että erotumme muista (vaikka räväkällä solmiolla!), pyrimme luomaan ajatuksen omasta erityisyydestämme ja kartamme tavallisuutta. Eikö 9-vuotias lätkäjunnu ajaudu juuri tavisansaan kun hänet puetaan 48 000 muun tavoin kiekkovormuun? Eivätkö innokkaat futistoimijat näe keille 10-vuotiaiden tryoutit on suunnattu? Sanon sen suoraan: ne ovat tarkoitettu vielä innokkaimmille vanhemmille (isille), jotka elävät omaa menetettyä nuorisourheilu-uraansa lastensa kautta...

Jääpallo tarjoaa ulospääsyn tavismaailmasta. Jääpallon harrastaminen – juniorina, kuntourheilijana, erotuomarina, valmentajana, liigapelaajana tai katsojana – erottaa sinut muista. Et ole tavis, kuten kulmakunnan, luokan tai työpaikan kovis haluaa. Jääpallo on myös liikunnan postmoderni hybridi. Siinä yhdistyvät luisteluvauhti ja nopeus, jalkapallon taktisuus, kestävyysurheilijoiden kunto sekä yksittäisen pelaajan viisaat tai ennalta arvaamattomat ratkaisut. Systematiikka ja luovuus, rohkeus ja luottamus pelikaveriin.

Kuka haluaa olla tavis?

Meidän jääpallotoimijoiden ei pidä ruikuttaa sitä, kuinka suurlajit vievät harrastajamme. Meidän on sijaan toimittava itse. Hyvä esimerkki tästä toiminnasta on liiton Nuorisoprojekti, jota koordinoidaan Nuorisovaliokunnan kehittämisryhmässä. Projekti kohdentuu juuri niihin keinoihin, joilla jääpalloa viedään lähelle uusia harrastajia: kouluihin, päiväkoteihin jne.

Jääpallotoiminnassa aktiivisimmin mukana olevat ovat hyvin ylpeitä hienosta lajistamme. Jääpallon yli 100-vuotias historia antaa yhden ylpeyden aiheen. Toinen tärkeä asia on, että jääpallon kilpailutoiminta on tervehenkistä – niin valtakunnallisesti kuin joukkueidenkin sisällä. Tähän liittyy ajatus, että jääpallo on lajina uudistumiskykyinen: vaikka meillä on pitkä historia, emme saa, ja emmekä ole, jumiutuneet vanhoihin kaavoihin. Pitkäjänteisen työn myötä myös jääpallon brandi kehittyy.

Jääpallo, oikea bandy, on talven hauskinta sporttia, jossa pääasiassa ovat liikunta, yhdessäolo ja yhdessä tekeminen, elämykset sekä tervehenkinen seurakulttuuri. Se on parasta, jota lasten ja nuorten urheilutoiminta voi tarjota – myös kummallisessa, postmodernissa maailmassa.

Teksti on julkaistu 23.8.2011 myös sanomalehti Kalevan Pohjoisen ääni blogipalstalla.



No onkos tullut talvi...?

4.8.2011 / vko 31
Topiantti Äikäs
Finbandy pj


No ei ole, vaan Västeråsissa on kesä kukkeimmillaan: varjossa on juuri ja juuri +25 ja helle sen kuin jatkuu. Ja: ABB Arenassa ovat jääpallotreenit kiivaimmillaan ja katsomossa värjöttelevät bandyentusiastit kaivavat repuistaan fleecet niskaan...

Meneillään on Västeråsin perinteikäs, jo järjestyksessään 38., jääpallon kesäkoulu. Ensimmäiselle ja toiselle leiriviikolle osallistuu runsaasti suomalaisia jääpallojunnuja. Tällä kertaa viikon 30 suurimmat ryhmät ovat olleet Mikkelistä ja Jyväskylästä. Viikolla 31 eniten suomalaisia on Porvoosta ja Helsingistä. Paikallista väriä edustavat VSK:n sekä pääasiassa SAIK:n nuoret.

Västeråsin leiri toimii vahvalla rutiinilla. On mahtava nähdä kuinka tarkasti lapset ja nuoret toimivat kokeneiden vetäjien johdolla. Leirin ohjelma on tiukka, mutta viikon aikana ei suuria myöhästymisiä ole tapahtunut. Itse seuraan pääasiassa nuorimpien, vuosina 1999 ja 2000 syntyneiden, toimintaa kuluvan viikon aikana. Ainoastaan kerran (viikkoon mahtuu kaikkiaan 12 tiivistahtista jäätreeniä) pojat ovat joutuneet luistelemaan ja punnertamaan hieman ylimääräistä jääajalta myöhästymisen takia. (Nimenomaan ”pojat”, sillä ryhmän ainoa tyttö oli jäällä juuri siihen aikaan kuin pitikin...)

Kuten todettu, leiri on suosittu suomalaisten keskuudessa. Leirejä on toki muuallakin ja tiedossani on, että ainakin Lidköpingin sekä Edsbynin vastaavissa kesätapahtumissa on suomalaisia mukana. Näillä leireillä jokainen voi nähdä mihin harjoittelun osa-alueisiin on syytä kiinnittää huomiota kauden edetessä. Nopean analyysin pohjalta voi sanoa, että ainakin syöttötaidossa ruotsalaiset ovat meitä suomalaisia edellä. Luistelu ja maalinteko sujuvat hyvin myös suomalaisilta.

Eräät täällä mukana olevat vanhemmat ovat rohkaistuneet tulemaan kysymään minulta suoraan, että ”no, milloinkas liitto järjestää vastaavan leirin Suomessa?” Sitä minä en voi tietää. Tarvitsemme ison jään halleja. Pienimuotoisempia leiritapahtumia voidaan toki toteuttaa suomalaisissa jäähalleissa ja siitä hyvänä esimerkkinä on vuosi sitten toteutettu Helsingin piirin jääpalloleiri Savitaipaleella. Se on hyvä esimerkki myös muille piireille sekä seurajoukkueille.

Ison jään hallissa harjoittelu on vaivatonta. Olosuhteet ovat priimakunnossa. On aivan selvää, että ilman halleja meidän ja ruotsalaisten lasten ja nuorten harjoittelussa tapahtuu hirvittävä ero aivan lähivuosien aikana, osin ero on jo havaittavissa. Jääpalloa voi harjoitella ja pelata ulkojäillä, mutta niiden turvin kausi on lyhyt – vain viisi tai neljä kuukautta. Ison jään hallit lisäisivät aktiivista lajiharjoitteluaikaa saman verran. Kaikki kyllä ymmärtävät mitä hallien saaminen tarkoittaisi lajiharjoittelun kannalta. Meidän on yksinkertaisesti saatava hallien toteuttaminen käyntiin. Puhetta on paljon (vähän liikaakin) ja nyt on aika toimia.

Hallien toteuttamisen perusteena ei voi olla vain se, että niiden avulla pelastetaan laji nimeltä ”jääpallo” sukupuutolta. Halleja on perusteltava investointina tulevaisuuteen, joka lähtökohtaisesti mahdollistaa jotain. Se mahdollistaa lasten ja nuorten liikunta- ja urheiluharrastuksen lajikirjon laajentamisen sekä tekisi nuorten jääpalloleirit mahdolliseksi myös Suomessa. Isot hallit mahdollistaisivat paljon muutakin: konsertteja, venenäyttelyitä, mitä vain.

Investointi vaatii resursseja. Mielestäni investoinnin ”tilipäivä” on, kun suomalaisilla on mahdollisuus harrastaa jääpalloa tasavertaisissa oloissa naapurimaiden nuorten kanssa. Se luo jääpallolle, kuten muillekin jäälajeille, kestävän perustan kehittää toimintaa sekä laajentamalla lasten liikuntamahdollisia että uudenlaisen liikuntaan ja urheiluun nojaavan yhdistys- ja yritystoiminnan kautta. Ison jään halleilla tulee olla siten myös työllistävä vaikutus niiden valmistumisen jälkeenkin ja niiden toteuttamisessa on noudatettava viimeisimpiä energiatehokkuutta ja -taloutta hyödyntäviä teknologioita. Johtopäätös siis on, että ison jään hallin rakentaminen on investointi lapsiin ja nuoriin sekä merkittävä ympäristöteko, joka esimerkiksi vähentää matkustustarvetta.


Littarikauden avaus 2011–12: Kohti kauden tapahtumia

29.7.2011 / vko 30
Topiantti Äikäs
Finbandy pj


Hyvät jääpalloihmiset – On aika avata Littari-blogin kausi 2011–12.

Syksy ja aktiivinen pelikausi on lähestymässä. Tuleva talvi on täynnä mielenkiintoisia haasteita. Meiltä kaikilta jääpallotoimijoilta odotetaan aktiivisuutta ja teräviä otteita.

Bandyjoukkueet ovat aloittamassa omia yhteistreenejään ja monet suomalaiset porukat hyödyntävät myös ruotsalaisten järjestämiä leirejä. Itsekin olen juuri lähdössä vanhemman poikani kanssa Västeråsiin seuraamaan kovasti kehuttua kesäkoulua. Elokuussa pitääkin tossupohjia kuluttaa ahkerasti lenkkipoluilla ja portaissa, että jaksaa helmikuun lopulla painaa kentällä täysillä.

Maajoukkueosastolta liitolla on pian miellyttävää tiedotettavaa. Asiaan palataan elokuun aikana ja valmistautuminen Alma-Atan MM-turnausta varten aloitetaan monella tasolla hyvissä ajoin. Miesten MM-turnaus sekä muut arvokisatapahtumat tarjoavat jälleen pienelle mutta sisukkaalle liitollemme kovia haasteita. Niihin vastataan toimiston, luottamushenkilöiden sekä muiden jääpallohenkisten henkilöiden hyvällä yhteistyöllä.

Liiton toiminnan kannalta haasteet ovat pysyneet samoina kuin aloittaessani pj:n tehtävässä keväällä 2008. Isoimmat kysymykset koskeva harrastajamääriä, olosuhteita sekä jääpallon taloudellista tilaa. Ne kietoutuvat toisiinsa. Näihin, sekä moneen muuhun, kehittämiskohteisiin on kiinnitetty huomiota liiton uudessa Tavoiteohjelmassa. Se hyväksyttiin kevätkokouksessa. Nyt alkaa työ noiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

Pyrin jatkossa littaamaan tekstiä tutusti parin viikon välein. Kulunut kevät ja kesä ovat olleet tällä palstalla hiljaisempaa. Siitä saan syyttää vain itseäni. Niin minun kuin muidenkin liiton toimijoiden – kuten myös seuratoimijoiden – aktiivisuus on jääpallon kehittämisen mittari. Tasoa on nostettava monella rintamalla. Olen varma, että suomalainen jääpalloväki on valmis kohtaamaan uuden jääpallokauden hyvillä mielin ja mukavan kesän jälkeen rentoutuneena.


Bandy- ja muita blogeja

26.1.2011 / vko 4
Topiantti Äikäs
Finbandy pj


MM-kisojen tuoksinassa olen pyrkinyt seuraamaan bandytiedottamista netissä. Suomessa ja Ruotsissa on monia kiinnostavia nettisivuja, joilla aktiiviset jääpalloihmiset kertovat näkemyksiään. Meille kaikille on varmasti tuttuja naapurin bandysverige.se sekä svenskafans.comin bandy-sivusto. Varmasti muitakin on, unohtamatta SBF:n sivuja...

Myös suomen kielellä voidaan lukea kiinnostavia sivuja: vuosi sitten teimme isohkon remontin näillä finbandy-sivuilla ja järjestelmä mahdollistaa monipuolisen jääpallotiedottamisen. Lisäksi monet pelaajat kertovat omien seurojen tai muilla blogisivuille omista kuulumisistaan...

Marko Herajärven blogi on aina kiinnostavaa luettavaa. Viimeisessä postauksessaan Marko kertoo kuulumisia Pärren penkistä. Teksti kertoo hyvin joukkueen fiiliksistä juuri nyt. Toinen kiinnostava nuoren polven bandybloggari on Markus ”Passi” Kumpuoja, jonka iloluontoista kemiläisräppiä on useimmiten ilo lukea. Noh, kukin meistä blogisteista vastaamme tekstistä omalla nimellämme.

Itse olen yrittänyt pitää tätä Littaria yllä ”lyönti per viikko” -periaatteella... Mikä lie, mutta alkuvuosi on ollut hiljaisempaa... Viime vuoden loppupuolella Kaleva-sanomalehti pyysi minua blogistiksi Pohjoisen Ääni -palstalle, ja nimesin blogisivuni juhlallisesti nimellä ”Joukkuepeliä!”. Kokemuksesta viisastuneena olen kirjoittanut sinne teksti per kuukausi -rytmillä. Viimeisin blogipostaus on täältä MM-kisoista, jossa kerron omasta näkökulmastani kuulumisia juuri nyt (ti 25.1.).

Bandyä on verkossa paljon. Yhden mielenkiintoisen näkökulman ”jokamiehen jääpalloon” antaa Suomi-sarjan sivusto ja siellä oleva bandyblogi. Sanoisin, että Suomi-sarjan toiminta on nyt hyvällä mallilla...

Jatketaan samaan malliin! On hienoa nähdä, että jääpallo kiinnostaa ja kuten Yle:n keskustelupalstalla torniolais-helsinkiläinen jääpallon moottoriturpa Pete Kärkkäinen toteaa, niin bandyä voi kuulla myös tsadilaisessa paikallisradiosta. Se on hienoa!

Bandyä eetteriin – blogeissa ja muuten!


Miten käy Suomen jääpallomaajoukkueen?

19.1.2011 / vko 3
Topiantti Äikäs
Finbandy pj


Hyvä jääpalloväki! On aika viritellä viikon Litikäisiä. Tässä onkin vierähtänyt pieni tovi siitä kun olen saanut tekstiä tälle palstalle.

Otsikonmukainen keskusteluaihe löytyy YLE:n jääpallon keskustelufoorumista. Hyvä kysymys, johon olisi houkutusta vastata lyhyesti ja tyhjentävästi... (”Hyvin!”)

Ehkä tässä on kuitenkin mahdollista hieman valottaa muutamia lähtökohtia kisoihin. Päävalmentajamme on jo linjannut tavoitteemme ja se on kirkas: ”Kultaa, kaikki muu on pettymys”, sivaltaa Tomppa Österberg. Se on oikein! Tuohon tavoitteeseen on kerran ylletty ja nyt Suomella on todella kilpailukykyinen ryhmä. Maajoukkueessa on sopivasti kokemusta, tietoa ja taitoa sekä nuoruuden intoa ja yllätysmomenttia.

Toki tiedostamme, että Ruotsi ja Venäjä ovat vahvoja joukkueita miltei kaikilla osa-alueilla, mutta oikealla taktiikalla ja suomalaisella sisulla pystymme heidät yllättämään. Ja luonnollisesti kauluksen ylänappi pitää olla kiinni Norjaa, Kazakstania ja USA:takin vastaan kamppailtaessa. MM-kisoissa ei ole yhtään helppoa ottelua.

Tommy Österberg on valinnut meille parhaan suomalaisen joukkueen. Suomen jääpallomaajoukkue lähtee Kazanin MM-kisoihin ilman turhaa uhoa, mutta tietoisena niistä mahdollisuuksista, jotka joukkueella on.

Kisojen aikana näillä sivuilla on oma MM-palstansa, jonne välitämme paikan päältä kuulumisia. MM-kisojen kotisivukin on avattu ja siihen on linkki etusivulta. Siellä on myös linkit otteluiden seuraamiseksi netissä. Olenpa myös kuullut, että innokkaimmat suomalaiset kisaturistit ovat tilanneet jo lippunsa. Toivottavasti kuulemme kovaäänistä kannustusta katsomosta käsin.


Talvi tuli – yllättäen ja pyytämättä?

28.11.2010 / vko 47
Topiantti Äikäs
Finbandy pj


Kulunut viikko on ollut ennätyksellisen kylmä ja eteläisessä Suomessa myös luminen. Tuntuu todella, että ilmastonmuutos olisi konkreettisesti käsillä. Meille muutos näyttäytyy vain kovin erilaisin merkein, kuin pahimmat tuomiopäivien pasuunat ovat ennustaneet.

Liigakin on alkanut jo täydellä höyryllä. Pari viikkoa sitten ounastelin hieman avauskierroksen tuloksia. Yhtä ottelua lukuun ottamatta ne menivät täysin metsään. Noh, se siitä.

Kun takana on keskimäärin kolme liigakierrosta, on Bandyliiga osoittanut yllätyksellisyytensä. Suurimpana jokerina kauteen lähtenyt ToPV on osoittautunut piinkovaksi kotijoukkueeksi. ToPV ”vanhojen herrojen” ryhmä on todellinen alkukauden yllättäjä – positiivinen yllättäjä. Tulos kertoo torniolaisten kovasta asenteesta sekä lajikulttuurin syvyydestä Perämeren perukassa. Kaudesta tulee kiinnostava.

Jääpalloon kuuluu tietynlainen huuruinen tunnelma. Napakka talvisää, lämpimät vaatteet ja reipas ulkoilma ovat lajimme perinnettä sekä tämän päivän todellisuutta. Ainoa heikkous asiassa on, että jos talvi tästä vielä kiristyy ja pakkasmittareiden lukemat painuvat kovin alas, niin ilman muuta lajimme kärsii myös siitä.

Kovasta pakkasesta kärsivät eniten urheilijat ja juuri Bandyliigan pelaajat. Lisäksi otteluita seuraava yleisö on kovan haasteen edessä. Myös junnujen vuorojen peruminen kovan pakkasen takia on harmillista, mutta kenenkään terveyttä ei pidä vaarantaa kylmässä säässä pelaamisen takia.

Jääpallo- ja suurten luisteluhallien toteuttaminen on myös tässä suhteessa perustelua: ilmastonmuutos luo jääpallolle haasteita monelta suunnalta.


Liiga-avauksia odotellessa

12.11.2010 / vko 45
Topiantti Äikäs
Finbandy pj


Bandyliiga alkaa ensi viikolla. Rohkenen sipaista tässä pienet veikkaukset avauskierroksen otteluista. Pitääpä sitten parin viikon päästä katsoa kuinka spekulaatiossa kävi...

Torniossa (eli Hapitsun tekarilla) 2000-luvun kohujoukkue ToPV kohtaa Akilleksen. Toppila voi kotona olla yllättävän vahva ja se tarjoaa Killenille tiukan vastustuksen. Akilleksen kuntopohja on hieman vahvempi ja he karkaavat toisella jaksolla vierasvoittoon 4–7.

Lappeenrannassa oma suosikkijoukkueeni Veiterä avaa kauden WP 35:ta vastaan. Uskon vihreäpaitojen kotivoittoon kuin seuraavan päivän auringonnousuun. Hurmoshenkisen, mutta asiantuntevan kotiyleisön edessä napataan avauspisteet luvuin 9–6.

Helsingissä kohtaa pohjoispohjalaisten opiskelijapoikien perustama Botnia 69 keskisuomalaisten vahvaa palloilukulttuuria edustavan JPS:n. Ottelusta tulee tiukka, mutta Ogelin lehtereillä saadaan nauttia kotivoitosta 6–5. (Voittomaali syntyy aivan ottelun viime hetkillä erään nuoren ja lahjakkaan toisen polven jääpalloilijan loistavan yksilösuorituksen tuloksena.)

Poriin Narukerän vieraaksi matkaava Mikkelin Kampparit ei kuuntele reissussa jazzia, vaan lähtee otteluun vahvasti luistellen ja pyrkii omalla pelinrakentelulla jauhamaan porilaiset solmuun. Tämä onkin vaikein veikattava... Arvoin kuitenkin, että Kamppien korkeampi rutiinitaso ja porilaisten lievä jännitys kriittisen kotiyleisön edessä johtaa siihen, että pisteet viedään Savoon numeroin 5–7.

Liiga-avauksen huipentuma on viime kauden finalistien kohtaaminen Oulun Pakkalan tekarilla. OLS juhlii samalla 130-vuotista taivaltaan ja tuhatpäinen yleisö näkee huippuottelun. Hifki lähtee peliin pelipaidan kaulus hieman avoimena ja OLS:n uudet tähdet vievät kotijoukkueen karkuteille. Juhlat päättyvät kotivoittoon 5–3. (HIFK lyö kaikki maalit erikoistilanteista.)

Nonni. Siinä omat arvioni avauskierrokselle, joka pyörähtää käyntiin lauantaina 20.11. klo 15.00.

Ottelut pelataan (toivottavasti!) mukavassa alkutalven pikkupakkasessa. Tuomarit onnistuvat ensikierroksella hyvin. Grillimakkaraa kuluu useampia satoja kiloja ja jossain vaihdetaan kesken kaiken uutta kaasupulloa aiheuttaen hermostuttavaa jonoa. Kahvia ja lämmintä mehua nautitaan puolentuhatta litraa ja yleisö nauttii urheilijoiden suorituksista kentällä ja mukavista bandytapahtumista.


Äänilittari 2: Puhetta halleista, jäästä ja lajiyhteistyöstä

3.11.2010 / vko 44
Topiantti Äikäs
Finbandy pj


Tänään keskiviikkona kokoontui YLE:n Oulun studioon ryhmä oululaisia luistelulajien edustajia.

Keskustelun aiheena oli jää- ja harjoitteluolosuhteet... Kuuntele tästä päivän keskustelu (klikkaa kaiutinsymbolin vieressä olevaa otsikkotekstiä).


Viikon Litikäinen, kyllä. Lits!

27.10.2010 / vko 43
Topiantti Äikäs
Finbandy pj


Olen P11-junnujen treeneissä. Olen malliryhmässä. Harjoituksen nimi on ”jättöpallo”. Helppo homma: pojat jaetaan kahteen ryhmään, lähtö päätyviivalta. Tötsät ovat valmiina keskialueella. Pelaajat lähtevät samaan aikaan kohti tötsiä, pallo on oikeanpuoleisella pelaajalla.

Luistelu, kuljetus ja jättöpallon anto tötsien kohdalla. Toinen valkka, Jygä, antaa mallikkaan syötön suoraan lapaan, naps. Siitä spurtti kohti maalia ja ratkaisu: joko syöttö tai suora laukaus kohti maalia.

Päätän ampua suoraan – nyt ei ole varaa mennä persauksilleen kuten kävi syksyllä Ruotsissa. Jätätän palloa vähän taakse, otan paremman otteen mailasta – tiedättekö, maila silleen vähän kantilleen ja valmiiksi littaria varten...

Jää on Oulussa erinomainen, arvioin tuulen, luisteluvauhdin, joka on huima, ja lits! Pallo lähti viuhuvana kohti maalia. Höh, sivuverkkoon. Siitä valkka sai aiheen vielä neuvoa poikia, jotka – ehkä – seurasivat mallisuoritustani silmät ymmyrkäisinä: ”Parempi laukaus vain loppuun tai syöttö. Ensimmäinen pari lähtee pillistä, valmista!”

Kurvasin siitä sitten vähän harmissani sivulle, mutta lohdutuksen sanat lausui eräs erotuomarinakin toimiva kaveri: ”Huomasin, ammuit viikon littarin. Hyvin lähti, muttei ihan mennyt maaliin. Ja mailakin pysyi ehjänä!” Kiitin kommentista ja arvasin: tästä littaan Litikäisen tällä viikolla. Urheilu on ihanaa.


Kamat kiertoon!

20.10.2010 / vko 42
Topiantti Äikäs
Finbandy pj


Selailin jääpalloseurojen www-sivuja ja Kamppareiden sivuilta huomasin, että seura oli avannut uuden ”Mustanpörssin”-sivun. Sen kautta mikkeliläiset – ja miksei muutkin – voivat laittaa kiertoon esim. pieneksi jääneitä jääpallovarusteita ja kenties jättää Ostetaan-ilmoituksia.

Kamapörssitoiminta on juuri nyt mitä ajankohtaisinta jääpallon parissa. Kausi on nurkan takana, ja uudet harrastajat kaipaavat sopivasti sisäänajettuja varusteita. Totta lienee myös, että jääpallovarusteita ei ole kovin helppo hankkia urheiluliikkeistä saati ketjumarkettien liikuntavälineosastoilta. Oulu on tästä hyvä esimerkki: muutaman kauden ajan kaupungissa ei ole ollut lainkaan myynnissä jääpallovarusteita. Onneksi tilanne on muuttumassa, kun City Sport avaa myymälänsä Raksilassa.

Kierrätystoiminta on kannatettavaa. Erityisesti nuorimpien on tärkeää päästä pikkurahalla kiinni oikeisiin jääpallovarusteisiin. Liian usein näkee, että jääpallokoulussa pikkunassikoilla on jääkiekkohanskat. Toki ne suojaavat hyvin, mutta ovat hieman liian tanakat jääpallomailan pitämiseen. Vanhemmilla pelaajilla varusteet kestävät luonnollisesti hieman pidempään, ja silloin suojia onkin järkevää hankkia uusina.

Seurojen on syytä aktivoitua Kamppareiden tavoin organisoimalla Kamapalstan www-sivujensa kautta. Vaihtoehtoisesti ikäkausijoukkueet voivat pitää yhteisen bandykirppispäivän, jolloin kokoonnutaan seuratiloihin tai kentälle ja pannaan kamat kiertoon.


Avauksia ja ulkokenttien kutsu!

13.10.2010 / vko 41
Topiantti Äikäs
Finbandy pj


Aivan aluksi pyydän anteeksi lukijoiltani: muutama viikko on vierähtänyt ilman Littaria. Jääpallorintamalla on kuitenkin tapahtunut kaikenaikaa ja nyt on oikea paikka hieman valaista omia tuntojani näin kauden kynnyksellä.

Lokakuun alussa me jääpalloaktivistit tapasimme Jyväskylässä. Sekä valmentajat että me seura- ja järjestötoimijat saimme nauttia paitsi hyvästä seurasta myös ruotsalaisten kouluttajien tarjoamista luennoista. Yhteisluennot tarjosivat monia näkökohtia jääpallotyön tehostamiseen. Itselleni jäi päällimmäiseksi mieleen kouluttaja Thomas Engströmin toteamus laji-identiteetistä ja -ylpeydestä: ”Jääpalloilijoiden on tultava ’ulos kaapista’. Meidän on osoitettava ylpeästi kuinka hieno urheilulaji jääpallo on, ja kerrottava siitä avoimesti kaikille.”

Ensimmäiset isommat seurajoukkueiden turnaukset ovat jo takana: Ruotsin Cupissa Suomen A-maajoukkueen peruskalustoon kuuluva Mikko Aarni johdatti SAIKin mestariksi. Onnea Mikolle! Edsbyn Cupissa Porvoon Akilles pelasi hienosti ja voitti turnauksen. Tulevana viikonloppuna otellaan World Cup, jossa suomalaista jääpallo-osaamista edustaa HIFK:n vahva joukkue. Toivon omasta puolestani menestystä kaikille suomalaisjoukkueille pre season -turnauksissa!

Myös Suomessa jääpallistit ovat siirtymässä ulkojäille. Ainakin Oulussa hallikaukalokausi päättyy tulevan viikon maanantaina (18.10.) kun Raksilan liikuntakeskuksen Pakkalan tekojäälle vedetään ensimmäiset piirrot. Toivottavasti pian myös muilla paikkakunnilla päästään ulkojäille.

Suomessa käydään parhaillaan kiinnostavaa keskustelua eri valtalajien välillä. Kiekkoliiton pomo Kaltsu Kummola avasi pelin Kalevan sunnuntai-liitteessä 3.10. Kummola nosti omaa häntäänsä – osin muiden lajien kustannuksella. Veikkausliigan tj. Jan Walden vastasi Kummolalle ihmettelevänsä kiekkoväen nostattamaa vastakkainasettelua akselilla jääkiekko vs. muut lajit. Tänään puolestaan olemme saaneet lukea, että Palloliitto tulisi kuittaamaan mellevän miljoonan euron lipputulotappion ottelusta, jota ei ole edes vielä pelattu...

Näitä keskusteluja on jääpalloväen syytä seurata huolella, vaikkakin hieman syrjästä. Tuntuu siltä, että suomalaisessa urheiluelämässä on käynnissä resurssien, mediahuomion sekä harrastajien uusjako, jossa voittajia tuntuu olevan kovin vähän ja häviäjiä sitäkin useampi. Jääpallon etuna on se, että liitto on velaton ja toimintamme on kasvu-uralla. Tästä on hyvä jatkaa kohti ulkokenttäkautta.


Jyväskylä! Jääpalloseurat, herätys!

15.9.2010 / vko 37
Topiantti Äikäs
Finbandy pj


Jyväskylän jo perinteiseksi muodostunut Kotikentät Kuntoon -tapahtuma lähestyy. Tapahtuman ilmoittautumisaika umpeutuu huomenna torstaina 16.9. Tapahtumassa on tarjolla erittäin laadukasta valmennuskoulutusta sekä tärkeitä teemoja jääpallon kehittämisestä! Pyydän seura-aktiiveja olemaan nyt aktiivisia!

Ilmoittautuminen käy helposti. Riittää kun ilmoittautumislomakkeessa olevat tiedot välitetään osoitteeseen kilpailu@finbandy.fi. Tapahtuman ohjelmasta on tietoja liiton etusivulla. Valmentajille ja seuratoimijoille on laadittu kiinnostava ja monipuolinen ohjelma. Herätys!

* * *

Viime viikonloppuna kohtasimme maaotteluturnauksessa Ruotsin ja Venäjän maajoukkueet. Pelit osoittivat, että voimasuhteet ovat ennallaan, mutta jo kauden tässä vaiheessa suomalaisten pelaajien osaaminen oli korkealla tasolla. Ruotsia vastaan tapeltiin tosissamme voitosta. Suomen joukkue oli erittäin motivoitunut näihin otteluihin ja tapahtumaan. Venäjä oli aika-ajoin suurissa ongelmissa kovan karvauspelimme takia. Pelaajia ei tappiosta voi syyttää, mutta se tosiasia huomattiin karvaasti, että jäähyputkasta ei huippupelejä voiteta...

Lidköpingin ja Trollhättanin upeissa halleissa pelatussa turnauksessa oli käytössä sääntöuudistuksia. Tärkein uusi sääntö oli mielestäni se, että mikäli vastustaja tekee jäähyn aikana maalin, niin jäähy päättyy. Sääntö on sama kuin jääkiekossa ja ainakin tässä turnauksessa se toimi hyvin. Maali on kova rangaistus, mutta sitten voidaan palauttaa kentällinen oikeaan vormuunsa. Se puolestaan parantaa pelien tasoa. Toinen sääntö, joka havaittiin myös tärkeäksi, on rankkareiden merkitys: rankkarialueella tapahtuneesta rikkeestä tulee aina välittömästi rankkari. Suomi löi turnauksen kahdeksasta maalista kolme sisään rankkarista. Tai oikeastaan Ekmanin Antti, Eku, löi maalit. Muita rikottiin.

* * *

Pidän erittäin tärkeänä, että Jyväskylän tapahtumaan saadaan kokoon innokas joukko suomalaisia jääpallotoimijoita. Pitäkääpä kiirettä ilmoittautumisten kanssa!


Urheilupolitiikkaa ja -puhetta

7.9.2010 / vko 36
Topiantti Äikäs
Finbandy pj


Maanantaina 6.9. kuuntelin kiinnostuneena Urheilun taustapeili -ohjelmaa. Siellä herrat Risto Nieminen ja Jukka Pekkala pohtivat suomalaisen huippu-urheilun ja liikuntaympäristön tilaa ja kehittämistä. Ohjelmassa Nieminen ja Pekkala toivat esille hyvin suorin sanoin samantyyppisiä asioita, joita meillä on bandyliitossakin pohdittava. Erityisesti ohjelman keskivaiheilla on erittäin painokkaita näkemyksiä toimintakulttuurin muutoksen tarpeesta (11–15 minuuttien kohdalla). Kuunnelkaa tarkasti!

Huippu-urheilukeskustelussa on kuulunut yksi tärkeä mutta armoton havainto: ”Jos mitään ei muuteta, mikään ei myöskään muutu.” Jääpallossa olemme yhtälailla muutospaineiden edessä. Minulle välitetään paljon viestejä siitä, että liitossa pitäisi tehdä sitä ja pitäisi tehdä tätä. Olen monessa kohdin samaa mieltä näiden rakentavien kriitikkojen kanssa. Ongelma on vain siinä, että jääpalloväki ei ole oikein valmis merkittäviin sisäisiin muutoksiin järjestö-, seura- tai harrastajakehityksessä.

Toinen Urheilun taustapeili -ohjelmassa esille tullut asia on rahavirrat, joita suomalaisessa urheilussa liikkuu. Ohjelman mukaan valtion ns. urheilubudjetti on 130 miljoonaa euroa. Kaupungit ja kunnat panostavat urheiluun ja liikuntaan noin 600 miljoonaa euroa, mutta merkittävin ja tärkein rahoituslähde olemme me vanhemmat. Huippu-urheilun projektiryhmän vetäjä ja SLU:n pääsihteeri Jukka Pekkalan mukaan vanhemmat satsaavat (satsa på, tiedän!) suoraan lasten ja nuorten liikunta- ja urheilutoimintaan miljardi euroa – siis noin tuplasti enemmän kuin kunnat ja noin kahdeksan kertaa enemmän kuin valtio.

Mitenkäs nämä rahavirrat liittyvät jääpalloon? Kun liiton suuntaan esitetään kritiikkiä taloudellisesti kapeista harteista, on muistettava urheilu- ja liikuntatalouden koko kuva: niin huippu- kuin muunkin urheilun toiminta on Suomessa seura- ja yhdistyslähtöistä. On omituista moittia jäsenyhdistysten muodostamaa liittoa siitä, jos seurojen talous on vaikeuksissa. Toisaalta liitossa ollaan valmiita kuuntelemaan kaikkia hyviä esityksiä, joita seuratoimijat esittävät niin seurojen kuin liitonkin talouden vahvistamiseksi. Liiton osalta tilanne on hyvä, sillä meillä ei ole lainaa ja voimme maltillisesti investoida myös tulevaisuuteen. Siitä hyvänä esimerkkinä on vahvistunut valmentajakoulutuksemme.

Toinen laajempi kysymys liittyy muutokseen ja muutosvalmiuteen. Risto Nieminen ja Jukka Pekkala peräänkuuluttivat kokonaan uutta näkemystä suomalaiseen liikunta- ja urheilumaailmaan. Lasten ja nuorten toiminnassa kaikki kilpailullisuus ei ehkä olekaan hyvästä. Tärkeintä on, että liikkuminen on hauskaa ja tulokset ja saavutukset tulevat mukavan toiminnan kautta.