HELSINKI. Miksi jääpallo ei kelpaa olympialaisiin?
Tämä kysymys on leijunut ilmassa jo lähes vuosisadan ajan, mutta on joka neljäs vuosi aina yhtä ajankohtainen. Niin tälläkin hetkellä, kun järjestyksessään 24. talviolympialaiset Pekingissä ovat lähestymässä loppuaan.
– Jääpallon tulevaisuutta ajatellen olympiastatus merkitsisi äärettömän paljon. Ja olisihan se henkilökohtaisesti uran huipennus mikäli tämä saataisiin aikaiseksi minun aikakaudellani, sanoo ruotsalainen Bo Nyman, joka on toiminut Kansainvälisen Jääpalloliiton FIB:n pääsihteerinä 13 vuoden ajan.
Pääsihteerin mielestä jääpalloyhteisö on tehnyt ahkerasti töitä, jotta Kansainvälisen Olympiakomitean asettamat kriteerit täyttyisivät.
– FIB:iin kuulee esimerkiksi tällä hetkellä yhteensä noin 30 jäsenmaata viidestä eri maanosasta.
Kriteereitä lajin hyväksymiselle olympialaisiin on kuitenkin kaikkiaan 35. Ne ovat jaettu viiteen kategoriaan, jossa tärkeimmät ovat muun muassa lajin historia, lajin maine, kansallisten lajilittojen määrä, katsojamäärät, lajin taloudellinen asema ja liiketoimintamalli.
– Jos katsotaan lajin tasa-arvoa ja jääpallon arvojen yhteensopivuutta olympialaisten arvojen kanssa niin olisimme varmasti ansainneet paikan olympialaissa jo aikoja sitten, mutta yhtälöön vaikuttavat myös muut asiat, sanoo Nyman.
Vaikka Kansainvälinen Olympiakomitea KOK ei mielellään halua samaan lauseeseen sanat olympialaiset ja raha, niin raha on kuitenkin yksi asioista jonka KOK on nostanut jääpallon olympiastatuksen esteeksi.
– Yksi KOK:n argumentti koskee kustannuksia. Jos jääpallo otettaisiin mukaan olympiakisoihin niin se tarkoittaisi 10 joukkueen ja keskiarvolla 30 henkilöä per joukkue noin 300 osallistujaa. Kyllähän siitä loppupäässä muodostuu iso summa, Bo Nyman toteaa.
Jääpallo on kertaalleen ollut näytöslajina olympialaisissa ja tämä tapahtui vuonna 1952 Oslon talviolympialaisten yhteydessä. Tuolloin Norja, Ruotsi ja Suomi pelasivat yksinkertaisen sarjan, jonka perusteella loppusijoitukset jaettiin.
Suomi voitti Norjan 3-2 ja Norja puolestaan Ruotsin 2-1, mutta kun Ruotsi oli Suomea parempi lukemin 4-0 vei länsinaapuri turnauksen ykköspaikan paremmalla maalierolla ennen Norjaa ja Suomea. Mitaleita ei laskettu mukaan viralliseen mitalitaulukkoon näytöslajiluonteen takia.
Suomen joukkueessa Oslossa pelasivat Herbert Lundström (IFK Helsingfors), Juhani Halme (Reipas), Yrjö Jussila (WP 35), Arvo Raitavuo (Veiterä), Martti Nyyssönen (WP 35), Olof Stolpe (VIFK), Kauko Tukiainen (WP 35), Heikki Ollikainen (OPS), Sakari Salo (Sudet), Pentti Immonen (Veiterä), Pentti Hämäläinen (JMP), Kullervo Murinen (YVPS), Kauko Korpela (KUV) ja Per-Erik Lindquist (Akilles).
Olympiakisojen yhteydessä oli pitkään käytäntö jossa järjestävä maa saa päättää näytöslajien kohtalosta. Lajit olivat yleensä kyseisen maan perinnelajeja (heritage sport) ja näin ollen esimerkiksi australialainen jalkapallo oli ohjelmassa Melbournessa 1956, baseball Los Angelesin kisojen yhteydessä 1984 ja taekwondo Soulin kisoissa 1988.
Kun norjalaiset suunnittelivat vuoden 1994 Lillehammerin kisoja oli ajatuksena ottaa jääpallo näytöslajiksi uudemman kerran. Kansainvälinen olympiakomitea päätti kuitenkin yllättäen vuonna 1989 kieltää näytöslajien järjestämisen olympialaisten yhteydessä, eikä niitä ole järjestetty vuoden 1992 olympialaisten jälkeen. Näin ollen jääpalloyhteisö jäi taas kerran nuolemaan näppejään.
– Me emme missään nimessä ole heittäneet kirvestä kaivoon. Me työskentelemme monella rintamalla ja pyrimme pitämään yllä keskusteluyhteyden KOK:n kanssa.
– Tämä on eräänlaista lähetystyötä joka ei koskaan lopu, Nyman sanoo.
Norjalainen Knut Sörensen ja amerikkalainen Chris Middlebrook ovat vuosien saatossa tehneet arvokasta työtä jääpallon saamiseksi olympialajiksi. Jääpallo on jääkiekon jälkeen toiseksi suurin talvilaji jos mitataan harrastajamääriä ja ansaitsisi myös tämän takia paikan olympiaperheessä.
Kaksikon mielestä on nurinkurista, että KOK:ssa ei välitetä vaikka kilpailukeskukset joita joudutaan rakentamaan ohjaskelkkailua, rattikelkkailua ja skeletonia varten saattavat kustantaa lähemmäs 100 miljoonaa euroa (plus vuosittaiset ylläpitokustannukset noin 1 miljoona euroa) kun taas perustasoisen jääpallohallin saisi rakennettua noin 2 miljoonaa eurolla.
– Tämä on tietenkin totta ja ymmärrän heidän turhautumisensa.
Entä jääpallon tulevaisuuden näkymät? Seuraavat talviolympialaiset järjestetään neljän vuoden kuluttua Italiassa isäntäkaupunkeina Milano ja Cortina d’Ampezzo.
– Me anna anna periksi missään vaiheessa. Meidän mielestämme jääpallo kuuluu ja sopii olympialaisiin ja lobbaamme jääpallon puolesta aina kun siihen tarjotaan pieninkin mahdollisuus.
