Suomen Jääpalloliiton hallitus sai toukokuun lopussa uuden puheenjohtajan, kun liiton kevätkokous valitsi Antti Parviaisen johtoon seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi.
Ihmisläheisestä työskentelytavastaan tunnettu Antti Parviainen on käärinyt hihansa heti puheenjohtajakautensa alkumetreillä ja myös sitouttanut uusia hallituksen jäseniä toimintaan aikaisempaa aktiivisemmin.
– Meidän tulee saada liiton toimintaan enemmän ihmistyövuosia ja nyt en tarkoita palkattua henkilöstöä, vaan vapaaehtoisvoimin toimivia valiokuntia ja työryhmiä.
– Uuden hallituksen kanssa olemme myös ehtineet kokoontua jo pari kertaa ja jokaisella hallituksen jäsenellä on nyt yksi tai useampi valiokunta johdettavaan.
– Valiokunnissa ja työryhmissä toimiville ihmisille pyritään tarjoamaan mielekkäitä tehtäviä ja selviä vastuualueita ja aikatauluja. Tämä on ainoa tapa saada liitto kehittymään olemassa olevilla resursseilla, sanoo Parviainen.
Antti Parviainen on aikaisemmin toiminut Suomen A-maajoukkueen päävalmentajana, viimeksi vuosina 2013–2019. Hän näkee, että viimeistään nyt on saatava A-maajoukkueen ja myös kaikkien muiden maajoukkueiden toiminta käyntiin pitkään koronan aiheuttaman tauon jälkeen.
– Koronapandemiassa oli tietenkin paljon haittapuolia, mutta kun osa kalliista kansainvälisistä tapahtumista jäi pois, on liiton talous toisaalta saatu positiivisille kantamille.
– Meillä on pirun hyvä pohja mistä lähteä liikkeelle, mutta myös tiedostettava että heti kun kansainvälinen toiminta saadaan elvytettyä, tullaan siihen pisteeseen, että omaa varanhankintaa pitää kehittää ja parantaa jotta rahat saadaan riittämään.
– Se ei missään nimessä tule olemaan helppoa, mutta innovoimalla uskon, että voimme saada uusia myyntikelpoisia tuotteita, sanoo Parviainen.
Esimerkkinä Antti Parviainen nostaa juuri mainitsemansa A-maajoukkueen, jonka hän toivoo näkevänsä tositoimissa Suomessa tulevan kauden aikana.
– Hyvässä hengessä on käyty alustavia keskusteluja Ruotsin Jääpalloliiton hallituksen ensimmäisen naispuheenjohtajan Gisela Stockhausin kanssa ja mietitty ensi kauden tapahtumia.
– Suunnitteilla on turnaus Ruotsin, Norjan, Suomen ja Ruotsin U23-maajoukkueen kanssa lokakuussa Ruotsissa ja toinen vastaava tapahtuma Suomessa tammikuun puolella.
Kaikki muu kansainvälinen toiminta, kuten esimerkiksi MM-turnausten järjestäminen, on tällä hetkellä suurten kysymysmerkkien ympäröimä. Syynä on tietenkin Venäjän aloittama hyökkäys Ukrainaan, jolla on ollut kauaskantoisia vaikutuksia kaikkeen urheiluun, myös jääpalloon.
– Venäjä on ehkä liiankin keskeinen toimija kansainvälisessä liitossa FIB:ssä. Liiton nykyisillä säännöillä Venäjä taitaa olla ainoa maa, jolla on taloudelliset edellytykset järjestää miesten MM-kisat ja maksaa 18–20 osallistujamaan kaikki kustannukset ja ylläpito MM-turnauksen aikana.
– Suomi tai Norja ei nykysäännöillä taatusti halua järjestää miesten MM-kisoja ja Ruotsi teki edellisen kerran niin kovat tappiot, että harkitsevat varmasti kahdesti ennen kuin hakevat kisaisännäksi uudemman kerran.
– Sääntömuutoksia pitäisi saada aikaiseksi, jotta kisat voitaisi järjestää Pohjoismaissa, mutta minun on vaikea nähdä, että FIB, joka on venäläisten hallinnassa, tähän suostuisi. Vaihtoehdoksi jää järjestää pohjoismaiden mestaruuskisat tai jotain vastaavaa, sanoo Antti Parviainen.
Viime vuosien aikana pelaajaliikenne Suomesta länsinaapuri Ruotsiin on ollut poikkeuksellisen vilkasta, ja mennyt kevätkausi ei ollut mikään poikkeus. Antti Parviainen kokee kuvion huolestuttavana.
– Ollessani A-maajoukkueen valmentajana, ruotsalaiset seurat olivat usein minuun yhteydessä ja kysyivät maajoukkuepelaajien perään ja se on ihan ymmärrettävää. Nyt ollaan kuitenkin tilanteessa, jossa näyttää että melkein kaiken tasoiset pelaajat kelpaavat, ja tämä on erittäin huolestuttava ja huono asia suomalaisen jääpallon ja ennen kaikkea kotimaisen Bandyliigan kannalta.
– Taustalla on Ruotsissa tapahtunut sarjauudistus. Elitserienissä on tällä hetkellä 16 joukkuetta ja jos vielä lasketaan mukaan Allsvenskanin parhaat joukkueet niin siellä tarvitaan 20 joukkueellista pelaajia. Ruotsin omat pelaajat eivät yksinkertaisesti riitä.
– Ymmärrän toki suomalaisten pelaajien halun päästä harjoittelemaan hienoissa halliolosuhteissa, mutta pelaajien tulisi myös ajatella omaa uraansa. Pitäisi myös mahtua pelaavaan kokoonpanoon, jotta yhtälössä olisi järkeä, ja pelkään että kaikkien pelaajien osalta näin ei tule käymään.
Yllä mainittu ilmiön seurauksena voimasuhteet miesten Bandyliigassa heittivät kertaheitolla häränpyllyä, ja Antti Parviainen uskoo että sarjasta tulee tosi tasainen.
– Siinä mielessä vilkkaasta liikenteestä länsinaapuriin seurasi jotain hyvääkin. Plus että nyt seurojen nuoret pelaajat tulevat pakostakin saaman näytön paikan, Parviainen sanoo.
Mitä junioritoimintaan tulee, näkee Antti Parviainen, että pitäisi löytää keinoja, jolla saadaan kaudesta pitempi. Ajatuksena on esimerkiksi ollut pelejä ja turnauksia kaukalossa loka- ja marraskuussa.
– Kauden rakenteen kehittäminen on yksi askel kohti strategian mukaista ympärivuotisuutta. Suurin ja nopein kasvupotentiaali on kuitenkin tyttöjen ja naisten puolella ja tämä tulee olemaan seuraavien kausien iso painopiste. Tavoitteena on, että saisimme tyttöjoukkueen jokaiseen seuraan ja sitä kautta kehitettyä tyttö- ja naisjääpalloilua.
Olosuhdeasiat ovat olleet tapetilla jääpalloväen keskuudessa jo vuosikymmenten ajan. Nyt on kaksi hallihanketta vireillä, yksi Lappeenrannassa ja yksi Helsingin Malmilla.
– Kaikkihan me toivomme hallia mutta itse ajattelen että halli tai hallit tulevat omalla ajallaan. Nämä eivät ole liittojohtoisia projekteja, joten hankkeiden toteutuminen ei ole meistä kiinni – autamme tietenkin siinä missä kykenemme, Parviainen sanoo.
– Jääpallon kannalta jokainen uusi iso tekojäärata on tärkeä ja olosuhdeasioista puhuttaessa pitää myös ottaa huomioon katsomot ja pukuhuonetilat, joita myös pitäisi kehittää.
Antti Parviaisen mielestä jääpallohallit ovat hieno asia lajin kehityksen kannalta, mutta samalla toimintaympäristö ja edellytykset tulevat muuttumaan.
– Halpuusargumentin voi heti unohtaa. Enää ei voi sanoa, että jääpallo on halpaa ulkoliikuntaa, jos tunnin jäävuoro tulee maksamaan 250 euroa. Kilpajääpallolle hallit ovat kuitenkin leirien ja turnausten kannalta tervetullut lisä ja rahat, jotka aikaisemmin maksettiin Ruotsiin jäävät nyt kotimaahan.
Suomen Jääpalloliiton toimistolla on viime vuosien aikana ollut paljon vaihtuvuutta, mutta seuraavaan kauteen päästään vakiintuneen ja kokeneen henkilökunnan johdolla. Näin ollen ei tarvitse lähteä rakentamaan kaikkea uudestaan nollista.
– Näkisin että perusrakenteet ovat kunnossa. Hallituksessa mahdolliset seuraviitat on heitetty nurkkaan ja yhdessä olemme kehittämässä lajia ja urheilutoimintaa. Toimivan yhteisön edellytyksenä on aina kansalaistoiminta ja vapaaehtoisten panos ja tässä suhteessa näen, että olemme oikealla tiellä.
