LAPPEENRANTA. Kahdesti vuoden naisjääpalloilijaksi Suomessa valittu Susanna Simola, 24, odottaa innolla uuden kauden alkua.
Yksi kauden päätavoitteista on ehdottomasti Tukholmassa 9-16 tammikuuta pelattava naisten MM-turnaus, jossa Suomi tavoittelee mitalia kahdeksan kuivan vuoden jälkeen.
– Yksi mukavimmista muistoistani jääpallosta liittyy juuri tuohon edelliseen MM-mitaliin. Turnaus pelattiin kotikaupungissani Lappeenrannassa 2014 ja pääsin ainoastaan 16-vuotiaana mukaan joukkueeseen joka lopulta voitti pronssia, kertoo Susanna Simola.
Edellisissä MM-kisoissa Oslossa 2020 Suomi sijoittui neljänneksi, mutta taisteli hyvin koko mitalikolmikkoa eli Ruotsia, Venäjää ja Norjaa vastaan.
– Kyllähän Ruotsi ja Venäjä nytkin ovat ennakkokaavailuissa kovimmat maat, kun taas Norja sekä USA ovat Suomen ohella potentiaalisia mitalimaita. Meillä on ihan kilpailukykyinen joukkue joten mitalia lähdetään ehdottomasti metsästämään, Simola sanoo.
Susanna Simola kertoo olleensa 8- tai 9-vuotias kun äiti vei hänet ensi kertaa Veiterän tyttötreeneihin.
– Perheessämme ei ollut mitään kontaktia jääpallon, lukuun ottamatta pikkuserkkua joka aikoinaan oli pelannut Veiterässä, ja täytyy myöntää että en aluksi hirveästi tykännyt jääpallosta.
– Pikkuhiljaa sain kuitenkin lajin parista hyviä ystäviä ja tuon ikäiselle pelireissut muille paikkakunnille olivat aina kauden kohokohta, Simola kertaa uransa alkuaikoja.
Myöhemmin lajikirjo lisääntyi jalkapallolla ja jääkiekolla, mutta jääpallo pysyi aina ykköslajina. Ajan myötä Susanna Simolasta tuli enemmän kilpailuhenkinen ja harjoitteluun tuli enemmän tavoitteellisuutta.
– Jääkiekkoa pelasin lähinnä jotta saisin enemmän jääaikaa ja jalkapalloa pelasin ja pelaan yhä kesäisin lähinnä harrastusmielessä.
Susanna Simola on pelannut kaksi kautta jääpalloa Ruotsissa, jossa myös naisten jääpallo nauttii suurta suosiota.
Jo 16-vuotiaana hän pelasi yhden kauden Haaparanta-Tornio Bandyssa niin että hän kulki peleihin Suomesta käsin, ja toissa kaudella hän pelasi vuoden Tukholman AIK:n riveissä.
Susanna Simola myöntää, että jälkimmäinen kausi Ruotsissa oli käänteentekevä oman kehityksen kannalta.
– Kilpailu pelipaikoista ja -ajasta oli äärettömän kovaa ja treeneissä piti aina laittaa parastaan. Kehityksien huomasi itsekin ja vuodessa otin aimo harppauksen eteenpäin.
Mikäli kyse olisi ollut ainoastaan jääpallosta olisi Susanna Simola luultavasti jäänyt Ruotsiin pitemmäksikin aikaa.
– Minulla oli kuitenkin työ, kaikki ystävät ja sosiaalinen verkosto täällä Lappeenrannassa joten palasin kotiin. Paluu länsinaapuriin ei tällä hetkellä ole ajankohtaista, mutta en sulje kokonaan pois mahdollisuutta että jossain vaiheessa palaisin Ruotsiin.
Tällä hetkellä Susanna Simola pyörittää yhdessä äitinsä Pirkon kanssa parturi-kampaamoliikettä Lappeenrannassa ja pelaa jääpalloa Wiipurin Susissa, joka on voittanut naisten Suomen mestaruuden jo kahdeksan kertaa peräkkäin.
– Kampaamossa työskentely on hyvää vastapainoa jääpallon pelaamiselle. Moni maajoukkuepelaaja asuu täällä Lappeenrannassa joten olen vähän niin kuin maajoukkueen hovikampaaja, Simola hymähtää.
– Seurajoukkueemme salaisuus perustuu siihen että ollaan oltu pitkään yhdessä ja joukkueen runko on pysynyt kasassa.
– Kovuutta ja pelituntumaa olen hakenut pelaamalla poikien kanssa jo monen vuoden aikana.
Susanna Simolan mielestä jääpallo sopii tytöille siinä missä pojillekin ja kannustaa kaikkia kokeilemaan lajia.
– Jääpallo on hyvä harrastus jossa saa paljon uusia ystäviä. Uskon että Lappeenrantaan valmistuva uusi jääpallohalli tuo lajin pariin myös entistä enemmän tyttöjä.
Vaikka Simola on kahteen otteeseen palkittu vuoden naispelaajana Suomessa niin hän löytää itsestään vielä paljon kehitettävää.
– Minun vahvuudet ovat luistelu ja nopeus mutta joka osa-alueella on kyllä parantamisen varaa, rystyltä lyömisessä ehkä eniten, Susanna Simola toteaa.
Kuvat: VMH Productions
